Erikoissosiaalityöntekijät käytännön ja tutkimuksen rajapinnalla

Kolumni 4/2018 | 11.4.2018

Uusimuotoista erikoissosiaalityöntekijän koulutusta on järjestetty vuodesta 2016 alkaen neljällä sosiaalityön erikoisalalla: hyvinvointipalvelut, kuntouttava sosiaalityö, lapsi-, nuoriso- ja perhesosiaalityö sekä rakenteellinen sosiaalityö. Koulutus sijoittuu tutkintokoulutuksen ja täydennyskoulutuksen rinnalle omaksi koulutusmuodokseen, jonka tavoitteena on parantaa työelämässä toimivien asiantuntijoiden osaamista sekä lisätä käytännön ja tutkimuksen yhteensovittamista. Koulutuksen suorittaneilla on hyvät valmiudet toimia vaativissa sosiaalityön asiantuntija-, kehittämis- ja johtamistehtävissä. Lisäksi koulutuksen käyneillä on maisteritutkintoa laajempi tieteellinen ja tutkimuksellinen osaaminen, joka kohdistuu erityisesti oman työn kehittämiseen.

Erikoissosiaalityöntekijän koulutus tuo yhteen tutkimuksesta ja oman osaamisensa kehittämisestä kiinnostuneita sosiaalityöntekijöitä ympäri Suomen. Uskon, että jokaisella opiskelijalla on yhteinen halu vahvistaa sosiaalityön professiota ja saada etenkin tutkimuksen kautta enemmän keinoja ja tietoa, joita hyödyntää omassa jokapäiväisessä työssä sosiaalityön eri sektoreilla. Näyttöön perustuva sosiaalityö ja sosiaalityön uusien toimintatapojen kehittäminen kiinnostavat koulutukseen osallistuvia, ja monet ovatkin jo mukana työyhteisönsä kautta jossain suuremmassa kehittämishankkeessa. Uusimuotoinen koulutus mahdollistaa myös aiempaa kevyemmän tavan päästä jälleen opintojen pariin, mutta kuitenkin niin, ettei omaa työtä joudu jättämään sivuun.

Sosiaalityölle ja erityisesti lastensuojelulle, jonka parissa itse työskentelen, on asetettu varsin suuria kehittymisvaatimuksia. Yksittäinen työntekijä tai edes yksittäinen työyksikkö ei kykene vastaamaan näihin vaatimuksiin ilman monialaista ja kansallista yhteistyötä. Erikoissosiaalityöntekijän koulutuksen myötä on ollut mahdollisuus nimenomaan laajentaa osaamista muihin tieteenaloihin, tavata muiden kuntien ja eri sektoreiden työntekijöitä sekä ennen kaikkea tehdä meille kaikille opiskelijoille mieluisaa tutkimustyötä oman työmme ohessa. Sosiaalityön käytännöistä on edelleen varsin vähän tutkimusta ja etenkin vaikuttavuuden tutkimukselle olisi kysyntää. Koulutuksen kautta on mahdollista lisätä käytäntötutkimusta suoraan työpaikoilla ja toisaalta varmistaa uusimman tutkimustiedon siirtyminen suoraan käytännön työntekijöille.

No, mikä sitten oikein muuttuu, kun ensimmäiset erikoissosiaalityöntekijät valmistuvat joulukuussa 2018? Väitän, että suomalainen sosiaalityö näyttäytyy kentällä aiempaa vahvempana ja asiantuntevampana. Lisäkoulutuksen kautta työhyvinvointi lisääntyy ja työmenetelmien kehittämisessä hyödynnetään entistä paremmin olemassa olevaa tutkimustietoa. Ennen kaikkea vaativan yhteiskunnallisen ihmisoikeustyön parissa toimivat sosiaalityöntekijät saavat vahvistuksekseen joukon erityisasiantuntijoita, joilla on hallussaan keinot sosiaalityön murrokseen. Yhdessä tekemällä ja tutkimalla on mahdollista saavuttaa käytännön sosiaalityölle se arvostus, joka sille kuuluu.

 

Tuuli Kotisaari

LaNuPe -erikoissosiaalityöntekijäkoulutuksen opiskelija (Turun Yliopisto)

johtava sosiaalityöntekijä, Vantaan kaupunki

 

Lisätietoa koulutuksesta:

 http://www.sosnet.fi/Suomeksi/Koulutus/Erikoistumiskoulutus/Uusimuotoinen-erikoistumiskoulutus


Kategoriat: Ajankohtaista, Kolumni

 

Sosiaalityön tutkimuksen seura – Föreningen för forskning i socialt arbete on vuonna 1998 perustettu tieteellinen yhdistys, jonka    tarkoituksena on saattaa yhteen sosiaalityön tutkijoita ja  käytännön toimijoita sekä toimia väylänä sosiaalityön tutkimuksen ja ammatillisten käytäntöjen välillä.

   Seuraa ajankohtaisia tiedotteitamme Sosiaalityön tutkimuksen seuran Facebook-   ja Twitter-sivuilta!

 

Nordic Social Work Conference 2018

Power and Social Work

21.-23.11.2018, University of Helsinki