Kolumni 8/2018

Väitteitä lastensuojelusta | 1.11.2018

Kuluneen vuoden aikana on käyty kiivasta keskustelua lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakasmitoituksesta ja saatavuudesta. Sipilän hallitus perusti erillisen selvitysryhmän ratkomaan lastensuojelun kriisiä, jossa oli taustalla kuntien sosiaalityöntekijöiden kokemukset ylimitoitetuista asiakasmääristä sekä oikeusasiamiehen ja valvovien viranomaisten käsitykset kunnallisen lastensuojelun tilasta.

Lastensuojelun sosiaalityön ympärille on syntynyt monimutkainen ongelmavyyhti. Toisaalta tiedetään tutkimusten perusteella työntekijöiden kuormittuvat työssään. Andreas Baldschunin (2018) sosiaalityön alaan kuuluvassa väitöskirjassa todetaan, että tulosten perusteella työhyvinvoinnin kohoamisen voidaan olettaa parantavan myös sosiaalityön laatua. Tutkijan mukaan työhyvinvoinnin teorian tulisi sisältyä sosiaalityön koulutusohjelmaan. Tarja Heino ja Katarina Pursi puolestaan toteavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuskoosteessa (Tutkimuksesta tiiviisti 5/2018), että poliitikkojen kiinnostus lastensuojelusta kohdentuu erityisesti asiakas- ja sijoitusmääriin, käsittelyaikoihin, kustannuksiin sekä tulosten mittaamiseen, mutta sosiaalityöntekijöiden itsensä viestipolku päätöksentekijöihin on pitkä ja huoli kohdistuu eettisesti kestävän sosiaalityön toimintamahdollisuuksiin.

Sosiaalityöntekijöille kohdennettujen kyselyjen perusteella (Talentia 2017) kuormittumisen kokemisen tiedetään lisäävän työntekijöiden vaihtuvuutta ja pohdintaa alan vaihtamisesta. Vaihtuvuus heikentää pitkäjänteisen työskentelyn laatua lasten ja perheiden kanssa sekä työyhteisön tieto- ja kokemuspääomaa. Samanaikaisesti lastensuojelua itseään kohtaan instituutiona esiintyy kritiikkiä sosiaalisessa mediassa (Eriarvoisuusvaraston keskustelut 2018) vaikuttavuuden näyttämisen osaamisen puutteista sekä indikaattoreihin perustuvan asiakastiedon mittaamisen vajeista. Jopa niin, että ”kun ei ole arvioitua tutkimusnäyttöä työn vaikuttavuudesta, niin ei ole perusteita kohdistaa eriarvoisuuden vähentämiseen tähtääviä valtiollisia kehittämistoimia lastensuojelun ammattityöhön ja asiakaskuntaan”. Korkeimmaksi sosiaalityön arvoksi nostetaan näissä keskusteluissa se, että sosiaalisen tilanteen toimintatavoista on olemassa valmista vaikuttavuustietoa. Sosiaalityön eettisten periaatteiden mukaisesti lastensuojelutyön tulee kuitenkin ensisijaisesti nojautua ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon sekä lakiin perustuvaan suojelutehtävään, johon liittyvät tarpeet voivat nopeasti muuttua yhteiskunnallisten olosuhteiden myötä tai yksittäisen perheen tilanteessa.

Mitä konkreettisia toimenpiteitä tällaisesta näkemyksien ja vastanäkemyksien vyyhdistä jää jäljelle? Ainakin se, että laskemalla on osoitettu, ettei yhden sosiaalityöntekijän aikamäärä voi riittää 60 lapselle, koska 7,65 h x 21 työpäivää on 160,65 työtuntia. Tällöin lapsen ja perheen välttämätön riittävä kohtaaminen (6 h/kk) edellyttää 26 – 27 lasta työntekijää kohden, vaikkakin ihmisen kohtaamisen laatu ja vaikutukset tuskin ovat kiteytettävissä tiettyyn tuntimäärään. Työtä on joka tapauksessa tehty vakiintuneesti tuplamäärillä. Tällaiseen rakenteelliseen epäkohtaan, jonka jäljet johtavat poliittiseen ja taloudelliseen päätöksentekoon, ei riitä ratkaisuksi työhyvinvoinnin teorian opiskelu perusopinnoissa, vaikka sitä tarvitaan sosiaalityön kuormittavien osa-alueiden henkilökohtaisiin hallintataitoihin. Lisäksi on kehitettävä työmenetelmiä, johon tällä hallituskaudella vastataan systeemisellä mallilla. Seuraavaksi arviointiosaamista toimivista menetelmistä on vahvistettava, samoin lastensuojelun erikoistumista yliopistojen peruskoulutuksessa.

 

Alpo Heikkinen

erityisasiantuntija VTL

Talentia

 

Lähteet:

Baldschun, Andreas (2018) The occupational well-being of child protection social workers: theoretical conceptualization and empirical investigations among Finnish statutory social workers. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 176. Saatavana: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2829-0/urn_isbn_978-952-61-2829-0.pdf

Eriarvoisuusvarasto, keskustelut 2018.

Heino, Tarja & Pursi, Katarina (2018) Miten maakunta voi vähentää tarvetta lasten huostaanottoon? Tutkimuksesta tiiviisti 5/2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Saatavana: http://www.julkari.fi/handle/10024/136072

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia (2017) Sosiaalityön työpaikkojen houkuttelevuus. Selvitys (Savanna Paulin).


Kategoriat: Ajankohtaista, Kolumni

 

Sosiaalityön tutkimuksen seura – Föreningen för forskning i socialt arbete on vuonna 1998 perustettu tieteellinen yhdistys, jonka    tarkoituksena on saattaa yhteen sosiaalityön tutkijoita ja  käytännön toimijoita sekä toimia väylänä sosiaalityön tutkimuksen ja ammatillisten käytäntöjen välillä.

   Seuraa ajankohtaisia tiedotteitamme Sosiaalityön tutkimuksen seuran Facebook-   ja Twitter-sivuilta!

 

Nordic Social Work Conference 2018

Power and Social Work

21.-23.11.2018, University of Helsinki