Opiskelijan ajatuksia viimeaikaisen lastensuojelua koskevan julkisen keskustelun jälkimainingeissa

Kolumni 10/2019 | 28.10.2019

Sosiaalityön maisterivaiheen opiskelijana ja sosiaalityöntekijän sijaisuuksissa lastensuojelussakin työskennelleenä olen seurannut syyskuun alussa käynnistynyttä julkista keskustelua lastensuojelun tilanteesta mielenkiinnolla. Lastensuojelu työkenttänä on kiinnostanut minua läpi opintojen. Tästä syystä julkinen keskustelu onkin herättänyt runsaasti ajatuksia koskien omaa työllistymistäni ja paikkaani sosiaalityön kentällä.

Vantaalla uutisoitiin useiden lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden irtisanoutumisesta, mikä käynnisti julkisen keskustelun palkkauksesta, työoloista ja johtamisesta. Vantaan Sanomissa apulaiskaupunginjohtaja Jukka Salminen vahvisti viiden työntekijän irtisanoutuneen ja selitti asiaa Helsingin sosiaalityöntekijöiden palkkakorotuksilla (Vantaan Sanomat 5.9.2019). Helsingin Sanomissa lastensuojelun palvelupäällikkö Hanna Pösö nosti palkan lisäksi keskusteluun työn vastuullisuuden ja kuormittavuuden (Helsingin Sanomat 5.9.2019). Uutisartikkeleita seuranneissa mielipidekirjoituksissa sosiaalityöntekijät kiinnittivät huomiota siihen, että palkkakehityksestä huolimatta palkka ei vieläkään vastaa työn määrää, vaativuutta ja vastuuta. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, että yksittäisen työntekijän vaikutusmahdollisuudet koetaan olemattomiksi ja johtamis- ja palkitsemiskäytännöt riittämättömiksi. Kaiken kaikkiaan työtilojen puutteellisuuden, arvostuksen puutteen, palkkauksen pienuuden ja suurten asiakasmäärin kuvattiin olevan sen takana, että sosiaalityöntekijät hakeutuvat toisiin tehtäviin. (Helsingin Sanomat 8.9.2019 ja 13.9.2019.) Myös ammattijärjestö Talentia osallistui keskusteluun kiinnittäen huomiota siihen, että työntekijämitoituksen ja resurssien kuntoon saaminen vaatii poliittisia päätöksiä ja pikaista toimeenpanoa (Helsingin Sanomat 14.9.2019). 

Aihe on toki ollut pinnalla ennenkin. Kaksi vuotta sitten yli tuhat sosiaalityöntekijää ja alan opiskelijaa allekirjoittivat 1000 nimeä -adressiin, jolla kiinnitettiin huomiota lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden pitkäaikaiseen kuormitukseen ja vaadittiin poliittisia tahoja ottamaan vastuu lastensuojelun toimintaedellytyksistä. Adressin perusteella perustettu ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan johtama työryhmä antoi alkuvuodesta suosituksensa lastensuojelun toimintaedellytysten ja laadun parantamiseksi. Suosituksissa kiinnitetään huomiota muun muassa työolojen, johtamisen, vaikuttavuuden seurannan ja arvioinnin tärkeyteen sekä esitetään konkreettisena toimena lastensuojelun asiakasmäärän rajaamista 25 asiakkaaseen (Kananoja & Ruuskanen, 2019).  

Julkista keskustelua lastensuojelun työolosuhteista on käyty läpi koko opiskeluaikani, siis kuluneiden viiden vuoden aikana aina tasaisin väliajoin. Tänä aikana palkkataso on noussut ja monia avauksia työolojen parantamiseksi ja työn vaikuttavuuden edistämiseksi on tehty. Vielä on silti paljon kehitettävää. Kun alan työntekijät kirjoittavat julkisuudessa työpaineista ja tilanteestaan, en voi olla miettimättä omaa osaamistani ja jaksamistani tulevaan työuraani liittyen. 

Sosiaaliala ja lastensuojelu sisältävät monia valtavan mielenkiintoisia, vaativia ja vastuullisia työtehtäviä. Tämä alan monipuolisuus on herättänyt opintojen aikana niin ilon kuin tuskastumisenkin tunteita – aikani ei yksinkertaisesti ole riittänyt kaikkiin mielenkiintoisiin ja hyödyllisiin asioihin perehtymiseen. Lista siitä, mitä kaikkea olisi hyvä opiskella lisää, on kasvanut jatkuvasti. Myös nyt käydyssä julkisessa keskustelussa sosiaalityöntekijöiden työmäärä ja osaamisen tarve vaikuttaa hyvin laajalta. Toisessa 8.9.2019 Helsingin Sanomissa julkaistuista mielipidekirjoituksista todetaan jopa, että ”olisi hyvä tarkastella, onko lastensuojelulain näkemys sosiaalityöntekijän työnkuvasta millään tavalla realistinen suhteessa siihen, mihin yksittäinen työntekijä voi inhimillisesti katsoen pystyä”. Tämä herättää ajatuksia siitä, tiedänkö tarpeeksi ja onko osaamiseni riittävää.

Olen vaikuttunut ja inspiroitunut siitä, että asioista keskustellaan. Epäkohtia nostetaan julkiseen keskusteluun ja toimitaan aktiivisesti sen eteen, että niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin näkökulmasta kestämättömät tilanteet saadaan korjattua. Toimitaan oman työrauhan ja asiakasturvallisuuden eteen. Tämä on alan etiikan mukaista ja kuten sanoin – inspiroivaa, ja innostaa minuakin tekemään työtä osana tätä suoraselkäisten ammattilaisten joukkoa. 

Toisaalta minua myös vähän hirvittää. Tulenko jaksamaan tällä alalla? Onko minusta tähän työhön, osaanko tarpeeksi? Voinko tehdä työtäni niin hyvin kuin haluan ja ammattietiikan mukaisesti? Saanko perehtyä uusiin työtehtäviin rauhassa ja saanko vastaan tulevissa vaikeissa kysymyksissä tukea niin johdolta kuin tiimiltäkin? Onko työyhteisössä tilaa ihmettelylle, uusille avauksille ja osaamisen kehittämiselle?  

Opintojen ohessa työskennellessä olen jo saanut olla osana monia työtiimejä ja oppinut kokeneilta ammattilaisilta paljon. Olen nähnyt, että työtä voi tehdä vahvan ammattietiikan ohjaamana ja asiakkaiden asiaa ajaen. Uskonkin, että tämän hetkisistä huolistani huolimatta oma paikkani työelämästä löytyy aikanaan. Toivon, että silloin voin vastata myöntävästi useimpiin yllä esittämistäni kysymyksistä. Se vaatii meiltä kaikilta alalla olevilta panostusta – rohkeaa keskustelun jatkamista ja vaikuttamista. 

 

Noora Kivioja 

VTK, sosiaalityön maisterivaiheen opiskelija Helsingin yliopistossa 

Sosiaalityön tutkimuksen seuran hallituksen varajäsen, perustutkinto-opiskelijoiden edustaja

 

Lähteet: 

Helsingin Sanomat 5.9.2019. Vantaan lastensuojelusta lähti kerralla useita avaintyöntekijöitä, laitoksiin sijoitettujen 250 lapsen asioiden valvonta jäi kahdelle työntekijälle. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006228451.html 

Helsingin Sanomat 8.9.2019. Vaikeita lastensuojelua koskevia päätöksiä joudutaan tekemään yksin ja kiireessä. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006231133.html 

Helsingin Sanomat 8.9.2019. Lastensuojelussa vallitsee uuvuttava pärjäämisen kulttuuri, jossa jatkuvan kuormituksen ajatellaan kuuluvan työhön. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006231147.html 

Helsingin Sanomat 13.9.2019. Sosiaalityöntekijät tarvitsevat työrauhan. https://www.hs.fi/paivanlehti/13092019/art-2000006236424.html  

Helsingin Sanomat 14.9.2019. Lastensuojelun kriisistä on tiedetty jo vuosikymmeniä. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006237597.html?share=db8169407f46d36dc71e4c22c346e2d7

Kananoja, Aulikki & Ruuskanen, Kristiina (2019) Selvityshenkilön ehdotukset lastensuojelun toimintaedellytysten ja laadun parantamiseksi. Loppuraportti. Raportteja ja muistioita 2019:4. Saatavilla verkossa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161379  

Vantaan Sanomat 5.9.2019. Lähde Vantaan Sanomille: Lastensuojelu on taas pahassa kriisissä – sotepomo epäilee Helsingin palkkanokittelua. https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/797701-lahde-vantaan-sanomille-lastensuojelu-on-taas-pahassa-kriisissa-sotepomo-epailee 


Kategoriat: Ajankohtaista

 

Sosiaalityön tutkimuksen seura – Föreningen för forskning i socialt arbete on vuonna 1998 perustettu tieteellinen yhdistys, jonka    tarkoituksena on saattaa yhteen sosiaalityön tutkijoita ja  käytännön toimijoita sekä toimia väylänä sosiaalityön tutkimuksen ja ammatillisten käytäntöjen välillä.

   Seuraa ajankohtaisia tiedotteitamme Sosiaalityön tutkimuksen seuran Facebook-   ja Twitter-sivuilta!

 

XXII Sosiaalityön tutkimuksen päivät

Hyvinvointi 2020

13.-14.2.2020 Kuopio, Itä-Suomen yliopisto