Mistä koostuu hyvinvointi?

Kolumni 12/2019 | 31.12.2019

Miten määritellään hyvinvointi ja kuka sen kenenkin kohdalla määrittelee? Mistä muodostuu hyvinvointi yhteiskunnassa, yhteisöissä ja yksilöiden elämässä? Mikä hyvinvointia tuottaa tai uhkaa? Onko hyvinvointi aina palvelujärjestelmään kytköksissä oleva asia?

Kun puhutaan hyvinvoinnista, monesti keskustellaan siitä, millaisia eroja eri väestöryhmien tai alueiden välillä on esimerkiksi elinoloissa tai palveluissa[1]. Hyvinvointipuhe kytkeytyy hyvinvoinnin eroihin, köyhyyteen, sairastavuuteen, ikääntymiseen sekä erilaisiin eriarvoisuuden tai palveluiden saatavuuden kysymyksiin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Esimerkiksi hyvinvoinnin jakautuminen yhteiskunnassa sosiaalipoliittisena kysymyksenä palautuu yleensä hyvinvoinnin vajeiden tarkasteluun. Eroista saadaan reflektiopintaa ääripäiden välille.

Sosiaalityö on vahvasti hyvinvointityötä ja yhtenä professiona kuromassa hyvinvointierojen ääripäitä lähemmäs toisiaan. Jo Sosiaalihuoltolain yleisissä säännöksissä, lain tarkoituksen ensimmäisessä kohdassa, sanotaan: ”lain tarkoituksena on edistää ja ylläpitää hyvinvointia sekä sosiaalista turvallisuutta” (SHL 1§[2]). Hyvinvointi kytketään myös asiakkaan etuun: ”asiakkaan etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomio siihen, miten eri toimintatavat ja ratkaisut parhaiten turvaavat asiakkaan ja hänen läheistensä hyvinvoinnin” (SHL 4§).  Hyvinvoinnin edistäminen -luvun alla Sosiaalihuoltolaissa on esimerkiksi neuvonta ja ohjaus sekä rakenteellisen sosiaalityön määritelmä. Hyvinvointi, sen tukeminen ja edistäminen toistuvat sosiaalihuoltolaissa useita kertoja, edellä vain muutamia esimerkkejä siitä. Huolimatta työtä ohjaavan lainsäädännön vahvasta hyvinvointipuheesta, pohdimmeko sosiaalityön ammattilaisina tarpeeksi sitä, mistä hyvinvointi koostuu? Mikä on se hyvinvointi, jota kulloinkin edistetään/turvataan/ tuetaan? Onko asiakasvastaanotolla eroa, kun pohditaan aggressiivisesti käyttäytyvän päihde- ja mielenterveysongelmaisen asunnottoman asiakkaan selviytymistä (hyvinvointia) verrattuna tilanteeseen, jossa motivoitunut asiakas sitoutuu työllistämistoimenpiteisiin ja hoitaa itsenäisesti asiansa työntekijän tukiessa työllistymistä ja elämäntilannetta (hyvinvointia)? Se, miten hyvinvointi nähdään ja millaiseen hyvinvointiin asiakas nähdään oikeutettuna, on myös vahvasti ammattieettinen kysymys. Millä tavalla kukakin on oikeutettu tulla autetuksi?

Hyvinvointidiskurssiin liittyy yhteiskunnallisessa keskustelussa monesti erityyppisiä uhkia: mikä uhkaa hyvinvointia globaalilla, kansallisella, yhteisöllisenä tai yksilön tasolla. Tätä kirjoittaessa suomalaisten palautukset al-Holin leiriltä on politisoitu. Yhteiskunnallisessa keskustelussa risteilevät lapsen oikeudet, ihmisoikeudet, valtion vastuu pitää huolta kansalaisistaan ja turvallisuusuhkat – muutamia mainitakseni. Kuumentuneessa poliittisessa ilmapiirissä ei muisteta sitä, mikä on lapsen etu – globaalit liikehdinnät tulevat lähelle kotoisia päätöksenteon prosessejamme ja hyvinvoinnin turvaamisen kysymyksiä. Liikehdinnät, jotka saattavat sumentaa tai värittää epäselviksi sitä kuvaa, miten hyvinvoinnin kysymyksissä tulee toimia silloin, kun väliin tulee globaali muuttuja.

Yleisesti puheessa hyvinvoinnin turvaamisesta tai edistämisestä ajatellaan, että on olemassa jokin riski tai uhka joko olemassa olevalle, tulevaisuudessa saavutettavalle tai jo alentuneelle hyvinvoinnille. Nämä toimivat monesti perusteena asiakkuudelle tai palvelutarpeelle. Hyvinvointi on keskeinen sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta määrittelevä asia, vaikka voikin olla koetun hyvinvoinnin kysymyksenä hyvinkin abstrakti käsite. Kuka loppupeleissä määrittelee kenenkin hyvinvoinnin riittävän tason tai sanoo, millainen on riittävä tai merkityksellinen elämä? Hyvinvoinnin kysymykset yhteiskunnassamme ja palvelujärjestelmässämme ovat valtavan vastuullisia kysymyksiä.

 

Mari Suonio, yliopisto-opettaja, Itä-Suomen yliopisto

 

 

Oletko pohtinut hyvinvointia 2020-luvulla? Tämän kysymyksen äärellä pääsee keskustelemaan sosiaalityön tutkimuksen päivillä, jotka järjestetään Kuopiossa 13.-14.2.2020.  Puhujina päivillä ovat muun muassa sosiaalityön professori Jörgen Lundälv (Göteborgin yliopisto), julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen (TUNI), sosiaalipedagogiikan apulaisprofessori Arto O. Salonen (UEF) sekä sosiaalityön yliopistonlehtori Kaarina Mönkkönen (UEF). Näissä puheenvuoroissa esille nousevat pohjoismaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus, oikeus riittäviin hyvinvointipalveluihin, kysymys tulevaisuuden tekemisestä ja arvokkuuden arvo tulevaisuudessa. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan, päivien verkkosivut löytyvät osoitteesta www.uef.fi/hyvinvointi2020

 

[1] esim. Kestilä, Laura & Karvonen, Sakari (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Saatavilla osoitteessa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137498/THL_Suomalaisten%20hyvinvointi%202018.pdf?sequence=1&isAllowed=y

[2] Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 Saatavilla osoitteessa https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301


 

Sosiaalityön tutkimuksen seura – Föreningen för forskning i socialt arbete on vuonna 1998 perustettu tieteellinen yhdistys, jonka    tarkoituksena on saattaa yhteen sosiaalityön tutkijoita ja  käytännön toimijoita sekä toimia väylänä sosiaalityön tutkimuksen ja ammatillisten käytäntöjen välillä.

   Seuraa ajankohtaisia tiedotteitamme Sosiaalityön tutkimuksen seuran Facebook-   ja Twitter-sivuilta!

 

XXII Sosiaalityön tutkimuksen päivät

 

Hyvinvointi 2020

13.-14.2.2020 Kuopio, Itä-Suomen yliopisto