Sosiaalityön ammatillinen johtaminen

Kolumni | 26.3.2020

Sosiaalihuollon ammattihenkilölain (HE 354/2014) hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että ”sosiaalityön ammatillinen johtaminen kohdentuu asiakas- ja asiantuntijatyöhön, jossa rakennetaan yksilön, perheen tai yhteisöjen tarpeita vastaavaa sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuus, sovitetaan se yhteen muiden toimijoiden tarjoaman tuen kanssa sekä ohjataan palvelujen toteutumista ja vaikuttavuutta”.

Viime vuosina kaupungeissa ja maakunnissa on sosiaalipalvelujen tuottamista organisoitu uudelleen esimerkiksi sosiaalipäivystysten ja työllistymispalvelujen osalta. Edellä mainituissa esimerkeissä on ollut kyseessä lastensuojelun päivystyksen sosiaalityön ja aikuissosiaalityön ammatillisen toiminnan organisoinnista. Uusissa kokonaisuuksissa sosiaalityöntekijöitä ja sosionomeja on sijoitettu tiimeihin ja yksiköihin siten, että nimettyinä esimiehinä ja hallinnollisina johtajina on ollut merkonomeja ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Samanaikaisesti ammattihenkilölain 9 §:n mukainen ammatillinen johtamisvastuu sosiaalihuollon asiantuntemuksen osalta on jätetty järjestämättä. Tästä seuraa väistämättä, että hallinnollisen esimiehen rooli ulottuu ”harmaana ja epäselvänä” sosiaalipalvelujen organisoinnin ja sosiaalityön prosessien toimivuuden ja vaikuttavuuden alueille arjen käytännön työssä. Onko tällainen lain hengen ja ylipäätään lain mukaista sosiaalipalvelujen organisointia? Ohjataanko uusissa organisaatioissa sosiaalityön ammatillista tietoperustaa ulkopuolelta muista ammateista?

Samaisessa hallituksen esityksessä, johon alussa viittasin, mainitaan ettei ammatillisessa johtamisessa ole kyse sosiaalityöntekijän hallinnollisesta esimiesasemasta organisaatiossa. Johtamis- ja esimiestoiminta on tältä osin työnantajan päätettävissä. Ammatillinen johtaminen puolestaan takaa sosiaalihuollossa aivan samoin kuin terveydenhuollossakin asiakasturvallisuuden. Ammatillisella johtamisella turvataan sosiaalityön ammattitaidon laatu ja kehittäminen.

Sosnet yliopistoverkoston (2019) raportissa ”Sosiaalityöntekijän ammattitaidon arviointi asiakasturvallisuuden näkökulmasta” on ammattitaito jaettu neljään osa-alueeseen: a) sosiaalityöntekijän asiantuntijuus ja sen käyttäminen, b) eettinen ja juridinen osaaminen, c) palveluprosessin ja sen johtamisen osaaminen ja d) monialainen verkosto- ja yhteistyö osaaminen. Tässä asiayhteydessä taidon arvioinnin lisäksi ammatilliseen johtamiseen voi lisätä julkisen vallankäytön ja ammatillisen osaamisen laadun valvonnan, sosiaalityön päätöksenteon linjaamisen ja päivittäisen sosiaalityön prosessien sisällönohjauksen, johon voi kuulua esimerkiksi vastentahtoisten toimenpiteiden kollegiaalinen harkinta tai työllistymispalveluissa sosiaalisen tilanteen kokonaisarviointi. Tämän vuoksi myös ammatillisen johtamisen näennäistä sijoittamista arjen työorganisaation ja tiimien ulkopuolelle on syytä välttää. Sen on oltava läsnä siellä, missä työ toteutetaan. Päädytään johtopäätökseen, että organisaatiolta on sekä laitonta että epäeettistä jättää sosiaalihuollon sosiaalityöosaaminen vaille omaa ammatillista johtamista, olipa kyseessä sosiaalipäivystys tai työllistymispalvelut.

 

Alpo Heikkinen

erityisasiantuntija

laillistettu sosiaalityöntekijä VTL

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö

Talentia


Kategoriat: Ajankohtaista

 

Sosiaalityön tutkimuksen seura – Föreningen för forskning i socialt arbete on vuonna 1998 perustettu tieteellinen yhdistys, jonka    tarkoituksena on saattaa yhteen sosiaalityön tutkijoita ja  käytännön toimijoita sekä toimia väylänä sosiaalityön tutkimuksen ja ammatillisten käytäntöjen välillä.

   Seuraa ajankohtaisia tiedotteitamme Sosiaalityön tutkimuksen seuran Facebook-   ja Twitter-sivuilta!

 

XXII Sosiaalityön tutkimuksen päivät

 

Hyvinvointi 2020

13.-14.2.2020 Kuopio, Itä-Suomen yliopisto