Kamppailu ja sosiaaliset ”sairaudet” koronakeväänä

Kolumni | 30.4.2020

Moni ihminen kamppailee tällä hetkellä pärjätäkseen henkisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti COVID -19 äkillisesti muuttuneen yhteiskunnallisen tilanteen vuoksi. Tieteen merkitys on korostunut, kun epävarmassa maailmassa pyritään löytämään ratkaisuja, miten haavoittuvammassa asemassa olevia kansalaisia voidaan tehokkaimmin suojata, taudin etenemistä hidastaa, loiventaa palvelujen keskeytyksistä aiheutuvia perheiden taloudellisia vaikeuksia ja yritysten konkursseja.

 

Kamppailu näkyy myös tieteenalojen välillä. Terveydenhuollon sekä taloustieteen asiantuntijat ovat saaneet paljon palstatilaa, sosiaalihuollon asiantuntijoiden ollessa enemmän taka-alalla. Viime aikoina, akuutin kriisin jo hieman rauhoituttua, on keskusteluissa nostettu esiin myös pandemia ja rajoitustoimenpiteiden laajempia vaikutuksia ihmisten hyvinvoinnille.  Huoli ikäihmisten osin epäonnistuneesta suojaamisesta asumispalveluyksiköissä, lapsiperheiden, mielenterveyskuntoutujien ja yksin asuvien henkilöiden ym. piiloon jäävästä pahoinvoinnista, on kasvanut. Myös huoli myös työntekijöiden jaksamisesta tässä epävarmuuden oloissa on lisääntynyt. Suomen hallitus punnitsee tällä hetkellä, mitä vaikutuksia koulujen avaamisella olisi taudin leviämisen sekä lapsiperheiden hyvinvoinnin näkökulmista. Molemmille näkökulmille löytyy kannattajia myös tieteenalojen sisältä.

 

Yhteiskuntatieteellinen tutkimus etsii yhteyksiä ja selitysmalleja, mutta ei pysty tuottamaan luonnonlakien mukaista syy-seuraus suhteiden objektiivista analyysia. Mirja Satka, Anneli Pohjola sekä Marketta Rajavaara nostivat Sosiaalityö ja vaikuttaminen (2005,7) teoksessa esiin, miten sosiaalialan vaikuttamisen ituja on paikannettavissa 1900- luvun taitteessa tarttuvien tautien torjunnasta lainattuun ajatukseen ”sosiaalisten sairauksien ehkäisystä”.  Tartuntataudin sosiaalisia ”sairauksia” tai seurauksia ei voida tartuntaketjujen tavoin selvittää tai rokotteen avulla ehkäistä, mutta tilanteesta voidaan tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan paikantaa ja ratkaista ongelmia ja varautua tulevaisuutta varten.

 

Kamppailua käydään myös siitä, miten resursseja suunnataan pandemian aiheuttaman akuutin kriisin hoitoon sekä sen vaikutusten tutkimiseen eri tieteenaloille. Vaikka tutkitun tiedon tarve on korostunut, kriisi vaikutta paradoksaalisesti myös siten, että päätöstä sosiaalityön yliopistotasoisen tutkimuksen rakenteiden (VTR) luomisesta ja rahoituksesta, siirrettiin. Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet, Sosiaalialan osaamiskeskukset ja Sosiaalityön tutkimuksen seura vetoavat eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokuntaan sosiaalityön tutkimuksen vahvistamisen tärkeydestä ja että laki tulisi saattaa voimaan välittömästi (https://www.phhyky.fi/assets/files/2020/04/SOSVTRVetoomus.pdf). Tutkimusrahoituksen päätökset siis odottavat, mutta kehittämishankerahoitusta on kevään aikana avautunut runsaasti haettavaksi. STM:n on avannut seitsemän valtionavustustahanketta sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen.  Osa avustushankkeista kiinnitetään suoraan koronana vaikutusten lieventämiseen ja hyvinvoinnin vahvistamiseen (kuten kesällä avautuva Työntekijöiden toimintakyvyn ylläpitämistä koskeva hankehaku). Kehittämisen tulisi kuitenkin aina perustua hyvään tietopohjaan ja siitä tehtyihin analyyseihin, joten kehittämisen resurssoinnin lisäksi on tarpeen resursoida myös tutkimusta.

 

Kirsi Kuusinen-James
johtaja, VTT
Sosiaalialan osaamiskeskus Verso


Kategoriat: Ajankohtaista

 

Sosiaalityön tutkimuksen seura – Föreningen för forskning i socialt arbete on vuonna 1998 perustettu tieteellinen yhdistys, jonka    tarkoituksena on saattaa yhteen sosiaalityön tutkijoita ja  käytännön toimijoita sekä toimia väylänä sosiaalityön tutkimuksen ja ammatillisten käytäntöjen välillä.

   Seuraa ajankohtaisia tiedotteitamme Sosiaalityön tutkimuksen seuran Facebook-   ja Twitter-sivuilta!

 

XXII Sosiaalityön tutkimuksen päivät

 

Hyvinvointi 2020

13.-14.2.2020 Kuopio, Itä-Suomen yliopisto