Moniammatillista kuntoutumista oppimassa

Kolumni | 25.5.2020

Monitieteisen opettamisen tarve lisääntyy koko ajan samalla kun yhteiskunnassa laajemmin kehitetään palvelujen integraatiota, tiedon avoimuutta ja uusia yhteistyömuotoja. Yliopistoissa on nähty, että työelämän moniammatillisen työn kehittämisen tarpeeseen on tärkeä vastata jo opiskelujen aikana, siten että eri alojen opiskelijat opettelevat ratkomaan asiakastilanteita yhdessä. Itä-Suomen yliopistossa on viiden vuoden aikana kehitetty useita monitieteisiä opintojaksoja, joista yhdestä kerromme tässä lähemmin. Monitieteiset opintojaksot ovat synnyttäneet myös yhteistä tutkimusta, jonka kautta monitieteisen oppimisen hyödyt ja haasteet saadaan näkyviksi. [1.] [2.] Näin moniammatillisen opintojakson aikana hankittu kokemus luo pohjaa yli organisaatiorajojen kautta tapahtuvalle työskentelylle myöhemmin työelämässä.

Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön ja yleislääketieteen oppiaineiden sekä Savonia ammattikorkeakoulun fysioterapian tutkinto-ohjelman opettajat toteuttavat opintojaksoa, jossa opiskelijoilla on mahdollisuus oppia yhdessä lähiopetuksen ja simulaatiomenetelmän keinoin. Opintojakso toteutettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2019, jolloin opintojakson pilotointiin valittiin pieni ryhmä osallistujia seuraavasti: 19 sosiaalityön opiskelijaa, 25 lääkäriopiskelijaa ja 20 fysioterapeuttiopiskelijaa. Vuodesta 2020 eteenpäin on tarkoitus, että tähän ammattien väliseen opiskeluun osallistuu kaikki halukkaan sosiaalityön ja fysioterapian opiskelijat sekä kaikki noin 150 lääkärikoulutusohjelman viimeisen vuosikurssin opiskelijaa. Yhteiseen opetukseen osallistuu tällöin yli 200 opiskelijaa. Opintojakso kuuluu osaksi sosiaalityön-, lääkäri- ja fysioterapeuttiopintoja. Opintojakson tavoitteena on, että opiskelijat oppisivat arvioimaan kuntoutujan toimintakykyä, sekä laatimaan kuntoutussuunnitelman kuntoutujakeskeisesti yhdessä toistensa tietoja ja taitoja jakaen. Opintojaksolla keskeistä on oppia kuntoutujan tavoitteita edistäviä vuorovaikutuksen keinoja.

Asiakkaan kuntoutus on suunnitelmallinen prosessi, joka lähtee kuntoutujan tarpeista ja tavoitteista. Kuntoutuja ylläpitää ja edistää toiminta- ja työkykyään ammattilaisten tuella. Kuntoutus on osa hyvinvointipalvelujärjestelmää ja se edellyttää useiden toimijoiden oikea-aikaisia ja saumattomia palveluja ja etuuksia. Kuntoutus on luonteeltaan suunnitelmallista ja monialaista, usein myös pitkäjänteistä toimintaa, jonka tavoitteena on auttaa kuntoutujaa hallitsemaan elämäntilanteensa. Koordinaation ja yhteistoiminnan tarve on suuri, sillä kuntoutuksen eri osa-alueet kietoutuvat toisiinsa monin tavoin. Tämän vuoksi erityisesti kuntoutuksessa on nähty moniammatillisella yhteistyöllä tärkeä merkitys. Monialainen työskentely edellyttää hyviä vuorovaikutus- ja verkostotaitoja sekä palvelujärjestelmän eri toimijoiden roolien ja osaamisen tunnistamista.  Moniammatillisen työn merkitys on tunnistettu myös monissa kansallisissa sosiaali- ja terveysalan kehittämisohjelmissa, sillä eri toimijoiden yhteistyö parhaimmillaan myös lisää asiakastyön vaikuttavuutta [3] [4].   

Opiskelijoiden kokemukset poikkitieteellisesti toteutetusta opintojaksosta olivat pääosin myönteiset. Heidän antamansa palautteiden perusteella yhteiselle oppimiselle nähtiin tarvetta. Odotukset yhteistä oppimista kohtaan olivat korkealla. Opiskelijat kokivat, että eri ammatteihin kohdistuvien myyttien murtuvan. Onhan meillä kaikilla erilaisia stereotyyppisiä oletuksia ”tyypillisistä” lääkäreistä, sosiaalityöntekijöistä tai fysioterapeuteista. Yhteisessä oppimisessa aiemmat oletukset usein tarkentuvat, kun kukin alkaa ymmärtää jokaisen roolia kokonaisuudessa ja sen myötä myös toisen työn arvostus lisääntyy [1].

Opiskelijat kertoivat saaneensa opintojaksolla paljon tärkeää tietoa, jota ei saavutettaisi pelkästään oman alan opiskelussa. Myös opettajat oppivat paljon toisiltaan sekä yhteisessä suunnittelussa että yhteisillä luennoilla, jossa eri näkökulmat täydensivät toisiaan. Lääketieteen opiskelijat olivat kiinnostuneita ymmärtämään lastensuojelulain tulkintoja tarkemmin, sosiaalityön opiskelijoille hahmottui aiempaa selkeämmin ihmisen toimintakyvyn määrittäminen niin hoidollisesta kuin lääketieteellisestä näkökulmasta. Fysioterapeuttiopiskelijat nostivat esille ammattiroolien kirkastumisen ja vuoropuhelun eri ammattien välillä. [ks. 5.]

Opintojakson aikana yhteisissä ryhmätöissä ja simulaatioharjoituksissa opiskelijat saivat aikaan rakentavaa keskustelua toistensa aloista ja ammattitaidosta. Yhteisluennolla oli hienoa huomata, miten opiskelijat konsultoivat toisiaan, kun joku kysyi jotain. Keskustelu ei siis kulkenut vain opettajien ja opiskelijoiden välillä, vaan myös horisontaalisesti. Sellaisen kuntoutujan kohdalla, joka tarvitsee moniammatillista kuntoutusta, opintojaksolla mukana olleet eri ammattialoja edustaneet opiskelijat olivat hyvä kokonaisuus. Tämän pilottiopintojakson palautteen perusteella kehittämiskohteina opiskelijat toivoivat lisää lähiopetusta, joissa kuntoutusjärjestelmää ja lainsäädäntöä pohdittaisiin asiakastapausten kautta.

Tämä oppimiskokeilu oli myös meille opettajille uusi ja hieno mahdollisuus nähdä, kuinka rohkeasti opiskelijat lähtevät mukaan yhteiseen työskentelyyn. Moniammatillisen opetuksen myötä myös opettajien oma asiantuntijuus laajenee. Tästä on hyvä jatkaa poikkitieteellisen opetuksen kehittämistä.

Lähteet:

[1] Mönkkönen K., Silen-Lipponen M., Kekoni T., Saaranen T.,2020. Interprofessional understanding of ethical dilemmas: Learning experiences of simulation learning in social welfare and health care education. Hyväksytty julkaistavaksi.

[2] Äikäs A., Mönkkönen K., Issakainen M., Kekoni T., Kasanen K., Karkkola P., 2020. Opiskelijoiden kokemuksia monitieisestä oppimisesta. Hyväksytty julkaistavaksi.

[3] Sosiaali -ja terveysministeriö 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:41. Saatavilla osoitteessa
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160273/RAP2017_41.pdf?sequence=2&isAllowed=y

[4] Autti-Rämö, I., Salminen, A-L., Rajavaara, M., Ylinen, A. 2016. Kuntoutuminen. Duodecim.

[5] Mönkkönen K., Kekoni T., & Pehkonen A. 2019. Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus.

Kirjoittajat:

 

Eine Pakarinen, ma. yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto

Kaarina Mönkkönen, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto

Henna Saari, kliininen opettaja, Itä-Suomen yliopisto

Katri Salokangas, kliininen opettaja, Itä-Suomen yliopisto

Anu Kinnunen, fysioterapian lehtori, Savonia ammattikorkeakoulu

 

 


Kategoriat: Ajankohtaista

 

Sosiaalityön tutkimuksen seura – Föreningen för forskning i socialt arbete on vuonna 1998 perustettu tieteellinen yhdistys, jonka    tarkoituksena on saattaa yhteen sosiaalityön tutkijoita ja  käytännön toimijoita sekä toimia väylänä sosiaalityön tutkimuksen ja ammatillisten käytäntöjen välillä.

   Seuraa ajankohtaisia tiedotteitamme Sosiaalityön tutkimuksen seuran Facebook-   ja Twitter-sivuilta!

 

XXII Sosiaalityön tutkimuksen päivät

 

Hyvinvointi 2020

13.-14.2.2020 Kuopio, Itä-Suomen yliopisto