Where are the Voices of Black Researchers in Finnish Social Work Research: A Call for Equity and Representation

23.9.2024

(Kolumnin suomennos englanninkielisen tekstin lopussa)

Social work plays a crucial role in advocating for marginalized and vulnerable populations. It operates at the intersection of human rights, social justice, and community wellbeing, aiming to address systemic inequalities and support individuals and communities in need (Cox & Maschi, 2022; Van Der Westhuizen, 2023; Wash et al., 2024). Despite the focus on justice and equity, a significant problem persists in Finland: the underrepresentation of Black researchers in Finnish social work research. This disparity not only undermines the inclusivity of the field but also hinders the development of culturally relevant knowledge and interventions that can benefit Black communities within Finland. It is crucial to address this issue and ensure that the field of Finnish social work research is truly representative and equitable. (KC et al., 2023; Clarke et al., 2024.)

Research within the field of Finnish social work plays a critical role in shaping policy, informing practice, and developing evidence-based interventions. However, the limited presence of Black researchers in this field significantly impacts research outcomes. Despite the diverse populations served by social workers, the Finnish research community remains largely homogeneous, with Black researchers being notably underrepresented in academic and research settings. This underrepresentation mirrors broader issues of racial homogeneity and systemic barriers within academia, contributing to broader patterns of racial dynamics in Finland, where whiteness and normative Finnishness are deeply rooted in societal structures (Keskinen et al., 2022). This lack of representation has far-reaching implications for the research type, the questions, the methodology utilized, and the interventions recommended.

Why Representation of Black Researchers in Finnish Social Work Matter

It is important to acknowledge that the underrepresentation of Black researchers in social work research goes beyond a diversity concern; it is a matter of epistemic justice. Epistemic justice entails the fair and inclusive opportunity for all individuals to contribute to creating knowledge, particularly knowledge that directly impacts their lives and communities (Joy, 2024; Ajmani et al., 2024; McGarry, 2024). The absence of Black researchers marginalizes the perspectives and lived experiences of Black communities, leading to far-reaching consequences. In my forthcoming scoping review, I have noted a significant omission of the voices of the Black diaspora and Afro-Finnish lived experiences and perspectives within the context of Finnish social work literature. Research is often influenced by the experiences and interests of the researcher’s world. Without adequate racial and ethnic diversity within research teams, issues that disproportionately affect Black communities may be disregarded or inaccurately represented (Compton et al., 2023).

Black researchers, drawing from their own experiences and cultural insights, are more likely to understand the importance of these issues and frame research questions that are culturally relevant, methodologically appropriate, and sensitive to the needs of Black communities (Aggarwal & Glover, 2022; Cook & Bryan, 2023; Crooks et al., 2024; Patton et al., 2024). Throughout history, social work research has often mirrored and perpetuated dominant cultural narratives, at times portraying Black communities in a negative light by excessively focusing on shortcomings rather than strengths (Corley et al., 2022; Mabrouk et al., 2024). Black researchers can play a vital role in challenging these biases by reframing research questions to showcase Black individuals and communities' resilience, capabilities, and positive aspects. This shift is crucial for fostering a more balanced and accurate comprehension of the Black population's challenges and opportunities.

Moving forward in creating Inclusivity

Solving the issue of underrepresentation of Black researchers in Finnish social work is imperative. This can be achieved through intentional strategies to overcome the individual and structural barriers Black researchers and professionals face. Institutions should establish programs comprehensively supporting Black students, from their undergraduate studies to PhD programs. Additionally, implementing initiatives such as cultural broking (Brar-Josan & Yohani, 2017; Casquilho-Martins et al., 2020; Meneses, 2022) as part of Finnish social work interventions can facilitate community development by equipping individuals who are not in academia but are involved in local-level community welfare with the necessary research skills to assist in the co-creation of knowledge within minority groups. This effort should also encompass the provision of scholarships, research assistantships, and mentorship opportunities tailored explicitly for Black students and formal and informal community social workers interested in contributing to Finnish social work research.

Addressing systemic racism within Finnish academic institutions is a very crucial step. This involves implementing equitable and transparent hiring and promotion procedures, providing anti-racism training for faculty and staff, and fostering a supportive environment for Black researchers. Institutions should prioritize funding for research on issues that disproportionately impact Black and minority communities, recognizing the significance of this work in promoting social justice. Furthermore, it is essential for social work research teams to intentionally embrace diversity, ensuring the inclusion of Black researchers at all stages of the research process. This enhances the cultural competence of the research and helps tackle the power imbalances between researchers and the communities they examine.

In summary, the Finnish social work field is founded on principles of equity, justice, and inclusion. However, the inadequate representation of Black researchers in Finnish social work research runs counter to these values. To authentically address the needs of Black communities in Finland, it is imperative to prioritize the involvement of Black researchers in knowledge production. This necessitates confronting the systemic barriers that hinder the pursuit and success of research careers among Black individuals and fostering an academic environment that appreciates and supports diversity.

Priscilla Osei, doctoral researcher of social work, University of Helsinki 

 

References

Aggarwal, N. T., & Glover, C. M. (2022). How researchers can build Research‐Strengthening partnerships through centering the lived experiences of Self‐Identified members of African American/Black communities. Alzheimer S & Dementia18(S11). https://doi.org/10.1002/alz.067408

Ajmani, L. H., Foriest, J. C., Taylor, J., Pittman, K., Gilbert, S., & Devito, M. A. (2024). Whose Knowledge is Valued?: Epistemic Injustice in CSCW Applications. arXiv (Cornell University)https://doi.org/10.48550/arxiv.2407.03477

Brar-Josan, N., & Yohani, S. C. (2017). Cultural brokers’ role in facilitating informal and formal mental health supports for refugee youth in school and community context: a Canadian case study. British Journal of Guidance and Counselling47(4), 512–523. https://doi.org/10.1080/03069885.2017.1403010

Casquilho-Martins, I., Belchior-Rocha, H., & Ferreira, J. M. L. (2020). Community strategies for intercultural participation. Trabajo Social Global-Global Social Work10(19), 157–179. https://doi.org/10.30827/tsg-gsw.v10i19.11507

Clarke, K., Lee-Oliver, L., & Ranta-Tyrkkö, S. (2024). Introduction. In Policy Press eBooks (pp. 1–32). https://doi.org/10.56687/9781447371458-004

Compton, W. M., Einstein, E. B., Wargo, E. M., Crump, A. D., & Aklin, W. M. (2023). Racial inequities and addiction research. Drug and Alcohol Dependence251, 110940. https://doi.org/10.1016/j.drugalcdep.2023.110940

Corley, N. A., Pitts, B., & Kirby, A. (2022). Black M/Otherhood: A content analysis exploring how Black mothers are represented in social work literature. Affilia37(4), 545–564. https://doi.org/10.1177/08861099221110890

Cox, C., & Maschi, T. (2022). Conceptualizing human rights and social justice in social work. In Routledge eBooks (pp. 3–21). https://doi.org/10.4324/9781003111269-2

Crooks, N., Yates, L., Sosina, W., Johnson, J., Strong, A., Griggs, B., Shipp, K., Green, B., Matthews, A., & Johnson, W. (2024). Strategies for engaging Black male caregivers in family-based research. Children and Youth Services Review157, 107434. https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2024.107434

Joy, E. (2024). Moments of epistemic friction: resistance and acceptance of early prevention science in child protection social work practice and policy. Critical and Radical Social Work, 1–19. https://doi.org/10.1332/20498608y2024d000000032

KC, S., Clarke, K., & Seppänen, M. (2023). ‘If I Count Everything That Is against Me. It Is My Colour. It Is That I Am a Woman’: Exploring the Lived Experiences of Racialised Older Migrant Women in Finland. The British Journal of Social Work54(1), 22–39. https://doi.org/10.1093/bjsw/bcad178

Keskinen, S., Elmgren, A., Kelekay, J., Kuokkanen, R., Peltola, M., Boddy, J., Walker, C., Vennan, U., Sippola, M., Taavetti, R., Tuori, R., Žiačková, B., Hoegaerts, J., Peterson, E., Liimatainen, T., & Hekanaho, L. (2022). Finnishness, whiteness and coloniality. In Helsinki University Press eBookshttps://doi.org/10.33134/hup-17

Mabrouk, F. A., Connaught, G. K., Allen, C. A., & Israel, K. (2024). Implicit Biases and Racial Microaggressions: Examining the Impact On Black Social Work Students’ Well-Being. Social Work in Public Health, 1–11. https://doi.org/10.1080/19371918.2024.2373428

McGarry, K. (2024). Epistemic privilege as a social justice issue: knowing injustice and justice for knowers. In Policy Press eBooks (pp. 13–34). https://doi.org/10.51952/9781447368311.ch002

Meneses, A. (2022). An Entervention Ethical Framework of Social Work Practice with Indigenous Communities. International Journal of Social Work Values and Ethics19(2), 78–100. https://doi.org/10.55521/10-019-207

Patton, L. D., Davison, C. H., Mackie, T., McCollum, S., & Nelson, B. (2024). Black women in academia. Education. https://doi.org/10.1093/obo/9780199756810-0320

Van Der Westhuizen, M. (2023). The importance of social workers in Communities: A Global perspective. Journal of Community Psychosocial Research1(1). https://doi.org/10.36386/jcpr.v1i1.360

Wash, P. M., Nanle, V. Y., & Lucius, H. D. (2024). Social Work: The Contrast Interventions for COVID-19 Pandemic. In IntechOpen eBookshttps://doi.org/10.5772/intechopen.1004543

 

Suomennos:

Missä ovat mustien tutkijoiden äänet suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa? Viesti yhdenvertaisuuden ja representaation puolesta

Sosiaalityöllä on tärkeä rooli marginalisoitujen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oikeuksien edistämisessä. Se toimii ihmisoikeuksien, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteisöjen hyvinvoinnin risteyskohdassa ja pyrkii puuttumaan rakenteellisiin eriarvoisuuksiin sekä tukemaan yksilöitä ja yhteisöjä (Cox & Maschi, 2022; Van Der Westhuizen, 2023; Wash ym., 2024). Tästä oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden fokuksesta huolimatta Suomessa on yhä merkittävä ongelma: mustien tutkijoiden aliedustus suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa. Tämä epäsuhta heikentää alan inklusiivisuutta, mutta se myös vaikeuttaa Suomen mustien yhteisöjä hyödyttävän, kulttuurisesti relevantin tiedon ja interventioiden kehittämistä. Tähän on tärkeää puuttua ja varmistaa, että suomalainen sosiaalityön tutkimus on aidosti yhdenvertaista ja yhteiskuntaa edustavaa. (KC et al., 2023; Clarke et al., 2024.)

Suomalaisella sosiaalityön tutkimuksella on tärkeä rooli politiikkaan vaikuttamisessa, käytäntöjen muovaamisessa ja näyttöön perustuvien interventioiden kehittämisessä. Mustien tutkijoiden rajallinen läsnäolo tieteenalalla vaikuttaa kuitenkin merkittävästi tutkimuksen tuotoksiin. Vaikka sosiaalityön palvelunkäyttäjien joukko on moninainen, suomalainen tutkimusyhteisö on edelleen melko homogeeninen, ja mustat tutkijat ovat merkittävästi aliedustettuja tiede- ja tutkimusyhteisöissä. Tämä aliedustus heijastaa laajempia rodullisen homogeenisyyden kysymyksiä ja rakenteellisia esteitä tiedeyhteisössä, mikä vaikuttaa laajasti Suomen rodulliseen dynamiikkaan, jossa valkoisuus ja normatiivinen suomalaisuus ovat juurtuneet syvälle yhteiskunnan rakenteisiin (Keskinen ym., 2022). Tällä representaation puutteella on laajalle ulottuvia vaikutuksia tutkimuksen tyyliin, tutkimuskysymyksiin, käytettyyn metodologiaan ja tutkimuksen tuottamiin käytännön suosituksiin.

Miksi mustien tutkijoiden representaatiolla suomalaisessa sosiaalityössä on väliä

On tärkeää tiedostaa, että mustien tutkijoiden aliedustus sosiaalityön tutkimuksessa ei ole huolestuttavaa vain moninaisuuden kannalta; siinä on kyse episteemisestä oikeudenmukaisuudesta. Episteeminen oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että kaikilla ihmisillä on reilu ja inklusiivinen mahdollisuus osallistua tiedonmuodostukseen – erityisesti sellaisen tiedon, joka vaikuttaa suoraan heidän elämiinsä ja yhteisöihinsä (Joy, 2024; Ajmani ym., 2024; McGarry, 2024). Mustien tutkijoiden poissaolo marginalisoi mustien yhteisöjen näkökulmia ja elämänkokemuksia, millä on laajoja seurauksia. Julkaisuprosessissa olevassa kirjallisuuskatsauksessani olen kiinnittänyt huomiota merkittäviin aukkoihin suomalaisessa sosiaalityön tutkimuskirjallisuudessa koskien mustan diasporan ääniä ja afrosuomalaisten elämänkokemuksia ja näkökulmia. Tutkijan maailma ja hänen kokemuksensa ja kiinnostuksenkohteensa vaikuttavat usein tutkimukseen. Ilman tutkimusryhmien riittävää rodullista ja etnistä moninaisuutta kysymykset, jotka vaikuttavat erityisen paljon mustiin yhteisöihin, saattavat tulla sivuutetuiksi tai virheellisesti edustetuiksi (Compton ym., 2023).

Mustat tutkijat, jotka ammentavat omista kokemuksistaan ja kulttuurisista käsityksistään, todennäköisemmin ymmärtävät näiden kysymysten tärkeyden ja muotoilevat tutkimuskysymyksiä, jotka ovat kulttuurisesti relevantteja, metodologisesti soveltuvia ja sensitiivisiä mustien yhteisöjen tarpeille (Aggarwal & Glover, 2022; Cook & Bryan, 2023; Crooks ym., 2024; Patton ym., 2024). Läpi historian sosiaalityön tutkimus on usein heijastanut ja vahvistanut dominoivia kulttuurisia narratiiveja ja toisinaan esittänyt mustat yhteisöt negatiivisessa valossa keskittymällä liiallisesti niiden puutteisiin voimavarojen sijaan (Corley ym., 2022; Mabrouk ym., 2024). Mustilla tutkijoilla voi olla ratkaiseva rooli näiden syrjivien painotusten haastamisessa muotoilemalla tutkimuskysymykset niin, että ne tuovat esiin mustien yksilöiden ja yhteisöjen resilienssiä, kyvykkyyttä ja myönteisiä ulottuvuuksia. Tämä siirtymä on oleellisen tärkeä, jotta voidaan lisätä tasapainoista ja täsmällistä ymmärrystä mustan väestön haasteista ja mahdollisuuksista.

Eteenpäin inklusiivisuuden luomisessa

Mustien tutkijoiden aliedustusta suomalaisessa sosiaalityössä koskevan ongelman ratkaiseminen on elintärkeää. Tämä voidaan saavuttaa tietoisilla strategioilla purkaa niitä yksilöllisiä ja rakenteellisia esteitä, joita mustat tutkijat ja ammattilaiset kohtaavat. Instituutioiden tulisi käynnistää ohjelmia, jotka tukevat kokonaisvaltaisesti mustia opiskelijoita opintojen alusta tohtoriohjelmiin saakka. Lisäksi kulttuuritulkkauksen kaltaisten hankkeiden käyttöönotto osana suomalaisia sosiaalityön interventioita voi tukea yhteisöjen kehittymistä tarjoamalla tarpeellisia tutkimustaitoja sellaisille yksilöille, jotka eivät ole mukana tiedeyhteisössä vaan tekevät hyvinvointityötä paikallisissa yhteisöissä, jotta he voivat avustaa vähemmistöryhmiä tiedontuotannossa. Toiminnan tulisi sisältää myös apurahojen tai stipendien myöntämistä, tutkimusavustajan tehtäviä ja mentorointimahdollisuuksia, jotka on räätälöity varta vasten mustille opiskelijoille sekä virallisille ja epävirallisille yhteisösosiaalityöntekijöille, joita kiinnostaa suomalaiseen sosiaalityön tutkimukseen vaikuttaminen.

Suomalaisten tiedeinstituutioiden rakenteelliseen rasismiin puuttuminen on hyvin tärkeä askel. Tämä pitää sisällään yhdenvertaisten ja läpinäkyvien palkkaus- ja ylennysprosessien käyttöönottoa, antirasismikoulutuksen tarjoamista yliopiston henkilökunnalle sekä mustia tutkijoita tukevan työympäristön vaalimista. Instituutioiden tulisi priorisoida rahoitusta sellaiselle tutkimukselle, joka käsittelee erityisesti mustien yhteisöihin ja vähemmistöihin vaikuttavia asioita, ja tunnistaa tällaisen työn merkitys sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisen kannalta. Lisäksi on tärkeää, että nämä sosiaalityön tutkimusryhmät tietoisesti edistävät moninaisuutta ja varmistavat mustien tutkijoiden osallisuuden kaikissa tutkimusprosessin vaiheissa. Tämä edistää tutkimuksen kulttuurista kompetenssia ja auttaa vähentämään valtaepäsuhtaa tutkijoiden ja tutkimuksen kohteena olevien yhteisöjen välillä.

Yhteenvetona, suomalainen sosiaalityön tutkimus perustuu yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja inkluusion periaatteille. Kuitenkin mustien tutkijoiden riittämätön representaatio suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa on ristiriidassa näiden arvojen kanssa. Jotta mustien yhteisöjen tarpeisiin vastaaminen on aidosti mahdollista, on välttämätöntä priorisoida mustien tutkijoiden mukanaolo tiedontuotannossa. Tämä edellyttää niiden rakenteellisten esteiden poistamista, jotka haittaavat mustien yksilöiden tutkijanuran tavoittelua ja menestystä, sekä sellaisen akateemisen ympäristön vaalimista, jossa arvostetaan ja tuetaan monimuotoisuutta.

Priscilla Osei, sosiaalityön väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto

suomennos: Inka Söderström, yliopisto-opettaja, Helsingin yliopisto

(lähdeluettelo ks. yllä)

 

 


Kategoriat: Ajankohtaista, Kolumni

 

Sosiaalityön tutkimuksen seura – Föreningen för forskning i socialt arbete on vuonna 1998 perustettu tieteellinen yhdistys, jonka    tarkoituksena on saattaa yhteen sosiaalityön tutkijoita ja  käytännön toimijoita sekä toimia väylänä sosiaalityön tutkimuksen ja ammatillisten käytäntöjen välillä.

   Seuraa ajankohtaisia tiedotteitamme Sosiaalityön tutkimuksen seuran Facebook-   ja Twitter-sivuilta!