Kolumni 2/2017

Avaus Sosiaalityön tutkimuksen seuran juhlavuodelle | 27.2.2017

Sosiaalityön tutkimuksen seuran kahdeskymmenes toimintavuosi on käynnistynyt keskelle ehkä mittavampaa sosiaalialaa koskevaa rakennemuutosta kuin koskaan aiemmin seuran historian aikana. Liikettä aiheuttavat erityisesti sote-uudistus, sosiaalihuoltolain, ammattihenkilölain sekä ammatti- ja tehtävärakenteiden uudistukset. Myös korkeakouluissa on meneillään rakenteellinen kehittäminen: laaja-alaisten kandidaattitutkintojen kehittäminen, muotoaan hakeva korkeakoulusektoreiden välinen yhteistyö ja joustavien opetusratkaisujen etsiminen.

Eräänlaista murrosaikaa elettiin myös seuran perustamisvuonna 1998. Voimistuva sosiaalityön tutkimus haki paikkaansa Suomen lisäksi muissa pohjoismaissa. Pontta suomalaisen seuran perustamiseen saatiin tuliaisina Ruotsissa pidetystä pohjoismaisesta Forsa-seminaarista. Tuolloin vastaavat seurat oli jo perustettu Ruotsiin ja Norjaan, ja Tanskassa prosessi oli parhaillaan käynnissä. Aktiivinen toiminta pääsi vauhtiin heti seuran perustamisen jälkeen. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Synnöve Karvinen, ja ensimmäiset sosiaalityön tutkimuksen päivät järjestettiin loppuvuodesta 1998 Tampereella. Päivien aiheena oli tuolloin ”Käytäntösuhteen uusia ratkaisuja” ja niille osallistui 150 henkilöä. Kyseinen aihe voisi olla edelleen ajankohtainen, vaikkakin ”uusia ratkaisuja” tarkoittaisi tänään ehkä sisällöllisesti jotain muuta kuin tuolloin.

Seuran viides puheenjohtaja, Irene Roivainen, luonnehti Tutkiva sosiaalityö -liitteessä vuonna 2006 kulunutta kymmenvuotiskautta sosiaalityön tutkimuksessa ”itseymmärryksen kasvun ajaksi, jonka kehitykselle lähtökohdan antoi sosiaalityön profiloituminen omaksi oppi- ja tieteenalakseen. Se mahdollisti sosiaalityön ’oman äänen’ esille tulemisen, sosiaalityön omista lähtökohdista tehdyt analyysit ja tulkinnat, joissa tehdään näkyväksi asiakkaiden kokemus- ja elämismaailmaa sekä sosiaalityöntekijöiden ammattikäytäntöjä ja niihin kätkeytyvää hiljaista tietoa suhteessa yhteiskunnalliseen kontekstiin ja palvelujärjestelmään”.

Omalle akateemisen sosiaalityön sukupolvelleni, joka on tehnyt opintonsa selkeästi sosiaalityöhön orientoituneina ”oman itseymmärryksen ja sosiaalityön äänen” omaaminen on jokseenkin itsestäänselvyys. Vaikka sosiaalityön tutkimuksen, koulutuksen, niin kuin koko sosiaalialalla toimimisen rakenteelliset edellytykset sinänsä ovat jatkuvassa myrskynsilmässä, reagoimme muutokseen lähtökohtaisesti sosiaalityön näkökulmasta ja ennen kaikkea asiakaskuntamme etua ajaen.

Tänä päivänä Sosiaalityön tutkimuksen seurassa on 490 jäsentä eli jäsenmäärältään seuraa voisi luonnehtia tieteellisenä seurana ennemmin suurehkoksi kuin pieneksi. Seuran perustehtävä on pitkälti sama kuin mitä se on alusta asti ollut: sosiaalityön tutkimuksen aseman parantaminen, tiedon ja kokemusten vaihto sekä alan kansainvälisen yhteistyön edistäminen. Ensimmäinen vuosikirja ilmestyi vuonna 2002 otsikkonaan ”Marginaalit ja sosiaalityö”. Vuodesta 2004 lähtien Janus on ollut sekä Sosiaalityön tutkimuksen seuran että Sosiaalipoliittisen yhdistyksen yhteinen jäsenlehti. Pohjoismaista yhteistyötä tehdään erityisesti muiden pohjoismaisten seurojen kanssa yhdessä toimitettavan Nordic Social Work Research -lehden osalta.

Sosiaalityön tutkimuksen päivät ovat edelleen seuran merkittävin vuosittainen tapahtuma. Alkaneen vuoden päivät pidettiin Helsingissä teemalla ”Sosiaalityö digitalisoituvassa maailmassa”. Päivillä jaettiin vuosittainen palkinto parhaalle pro gradu -tutkielmalle ja sen sai tänä vuonna Anna-Riitta Salomäki Tampereen yliopistosta tutkielmallaan "A child's fate is in your hands". Lapset, lapsuus ja rauhanturvaajien toiminta lasten suojelemiseksi YK:n rauhanturvaamisen osaston (UNDPKO) koulutusmateriaalissa. Kansainvälisinä pääpuheenvuorojen esittäjinä olivat professori Faye Mishna Toronton yliopistosta aiheella Digital Social Work sekä PhD, sosiaalinen yrittäjä Hilary Cottam Lontoosta teemanaan Relational Welfare.

Päivillä järjestettyyn seuran vuosikokoukseen päättyi myös oma kaksivuotiskauteni Sosiaalityön tutkimuksen seuran puheenjohtajana. Toivotan onnea ja menestystä uudelle puheenjohtajalle, Katja Kuusistolle ja koko uudelle hallitukselle!

Dosentti Elina Virokannas

Kiitokset ajatusten vaihdosta ja materiaalivinkeistä kirjoitustani koskien professori emerita Synnöve Karvinen-Niinikoskelle, professori Mirja Satkalle sekä professori Marjaana Seppäselle.


Kategoriat: Kolumni