Mikä sosiaalityö ja miksi?

Syksy on yliopistotyöntekijän kevät: kasvuun saattamisen ruuhkaa. Tutkimusideoiden ja uusien avausten ja ajatusten siementen soisi löytävän otollisen kasvualustan.

Elokuun viimeinen viikko täytti käytävät uusilla opiskelijoilla. Ilo opiskelupaikasta ja uudesta elämänvaiheesta sekoittui varmaankin monilla uuden tiedon tuomaan ähkyyn. Ymmärsinkö oikein vai missasinko jotain? Selviänkö, täytänkö odotukset? Mitähän tästä tulee?

Uusien opiskelijoiden ja opetushenkilöstön kohdatessa jälkimmäisiäkin hiukan jännittää.  Keitä tulijat ovat, mistä he tulevat, millaisin odotuksin ja valmiuksin? Miten yhteistyö ja lukuvuosi lähtee käyntiin?

Tutor opiskelijat ja -opettajat sukkuloivat kysymystulvassa. Vähitellen lukuvuosi löytää rytminsä ja rutiininsa ja niin opiskelijat kuin me opettajat askellamme luennosta, tentistä ja kurssista toiseen.

Kurssien edetessä opiskelijat pohtivat tekemiensä valintojen osuvuutta. Onko tämä sitä, mitä odotin? Haluanko katsoa maailmaa tämän tieteenalan muovaamasta suunnasta? Mihin sen tuottama katseen ja toiminnan suunta minua vie, mihin päädyn? Viekö se minua tehtäviin, joihin voin kokea kuuluvani?

Uusien opiskelijoiden ensimmäisessä tapaamisessa kysyimme heiltä: mitä he odottivat opinnoiltaan ja miksi he ovat valinneet pääaineekseen sosiaalityön?

Vastaukset muistuttivat aiempien vuosien vastaavien tilanteiden sisältöjä, mutta mukana oli myös yllätyksiä. Sosiaalityöhön suuntaudutaan elämän merkitystä ja maailman rakentumista pohtien, siihen vaikuttamaan pyrkien sekä henkilökohtaisia kokemuksia yhdistäen.  

Opiskelija toisensa jälkeen toi esiin halunsa vaikuttaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämisen. Erityisen puhuttelevaa oli joidenkin alanvaihtajien toteamus: valitsin sosiaalityön, koska haluan tehdä työssäni jotain inhimillisesti merkityksellistä.  

Sosiaalityön opiskelumotivaatio ei rajaudu tiedolliseen. Ammatillinen tulevaisuushorisontti on laaja, eettisesti ja globaalistikin värittynyt. Tämän vuoden sisäänotossa lukiosta vastavalmistuneet olivat aiempaa paremmassa asemassa muihin hakijoihin nähden.   

Nuoruus, avoimuus ja keskeneräisyys ovat yhtä hyviä lähtökohtia opiskeluun kuin aiemmat kokemukset ja edellisten ammattien tai pitkän työ- tai elämänkokemuksen tuomat valmiudet.   Olennaista lienee avoin mieli ja halu uuden oppimiseen.

Satoisaa syksyä!

Johanna Hurtig
Sosiaalityön apulaisprofessori
Lapin yliopisto