Hyviä kokemuksia yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutusyhteistyöstä
Minulla on ilo ja kunnia toimia sosiaalialan AMK-kouluttajien verkoston edustajana Sosiaalityön tutkimuksen seuran hallituksessa vuodesta 2017 alkaen. Toivon, että voin ja osaan omalta osaltani edistää yliopistollisen sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujen sosiaalialan välistä yhteistyötä. Yliopisto- ja ammattikorkeakouluyhteistyöstä on monia konkreettisia ja hyviä esimerkkejä niin koulutuksen kuin tutkimus- ja kehittämistoiminnankin saralla. Tässä kirjoituksessa tuon esille hyviä esimerkkejä koulutusyhteistyöstä. Tutuimpia minulle ovat turkulaiset esimerkit, mutta yritän välttää nurkkakuntaisuutta ja nostaa esille myös muiden kaupunkien kokemuksia.
Tampereella eri korkeakoulujen välinen hallinnollinen yhteistyö on jo pitkällä. Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyvät vuonna 2019 Tampereen uusi yliopisto -nimiseksi säätiöyliopistoksi. Seuraavaksi askeleeksi suunnitellaan Tampereen ammattikorkeakoulun integroimista mukaan. Tavoitteena on ”strategisesti johdettu kokonaisuus, jossa monitieteiset kokonaisuudet, joustavat opintopolut ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus nostavat toiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden uudelle tasolle” (Opetus- ja kulttuuriministeriö 8.6.17).
Koulutusyhteistyöstä hyvinä esimerkkeinä toimivat muutamat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteiset erikoistumiskoulutukset, kuten Oikeustulkkauksen erikoistumiskoulutus ja Monikultturisuuden asiantuntijan erikoistumiskoulutus. Molempien suunnittelussa ja toteutuksessa on mukana useita yliopistoja (mm. Turun yliopisto) ja ammattikorkeakouluja (mm. Diak). Koulutukset on suunniteltu alkamaan kevätlukukaudella 2018.
Varsinaissuomalais-satakuntalaisesta, jo toteutuneesta koulutusyhteistyöstä mainittakoon esimerkkinä suuren suosion saanut opintojakso ”Lapsen kaltoinkohtelu – tunnista, kohtaa ja toimi”, jonka Turun ammattikorkeakoulu, Turun yliopisto, Satakunnan ammattikorkeakoulu ja Tampereen yliopiston Porin yksikkö yhdessä järjestävät.
Moniammatillinen osaaminen asiakkaan/potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa (MONELLE-klinikkaopetus) taas on puhtaasti turkulainen esimerkki monialaisesta koulutusyhteistyöstä yliopistojen (Turun yliopisto ja Åbo Akademi) ja Turun ammattikorkeakoulun välillä. Kuntoutuksen kenttä on moniammatillinen ja monialainen, ja tarjoaa näin luontevan ympäristön yhteistyölle. Vastaavantyyppisiä toteutuksia on järjestetty muuallakin Suomessa. Turussa mukana on kahdeksan eri alan opiskelijoita (lääketiede, hammaslääketiede, psykologia, logopedia ja sosiaalityö yliopistosta sekä sosiaaliala, hoitotyö, fysioterapia ja toimintaterapia ammattikorkeakoulusta). Kurssi rakentuu asiakastapausten ympärille, joita työstäviä monialaisia ryhmiä tukevat asiantuntijaluennot, verkkotyöskentely ja seminaarit. Eri alojen opettajat toimivat konsultin roolissa ryhmille.
Erinomainen esimerkki yliopiston sosiaalityön oppiaineen ja ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutuksen välisestä yhteistyöstä on pohjoisen Sociopolis – yhteistyörakenne, jossa myös Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Poske on mukana. Yhteistyön tavoitteena on mm. terävöittää näiden koulutusten yhteistyötä, työnjakoa ja profiloitumista – sen lisäksi, että sillä pyritään vahvistamaan sosiaalialaa ylipäätään ja lisäämään sen näkyvyyttä. (Viinamäki & Pohjola, 2016, 11.)
Mielestäni varsinkin Lapin mallin mukaista, kiinteää yhteistyötä tarvitaan nyt. Voimakkaat pedagogisoitumisen, medikalisoitumisen ja juridisoitumiset tuulet puhaltavat. Sote-uudistuksessa sosiaaliala on vaarassa jäädä sivuraiteille. Jostakin syystä ajassamme on muodikkaampaa puhua terveyden edistämisestä (sosiaalipolitiikan sijaan) ja osallisuudesta (sosiaalisen sijaan). Onko sosiaaliala ollut niin voimakkaasti kytköksissä hyvinvointivaltioon, että sen murtuessa tai ainakin muuttuessa sosiaaliala joutaa myös mennä? Tapahtuuko Suomessa siten, kuin hollantilainen kollega kuvasi muutosta heillä: sosiaalialan ammattilaisia tarvitaan vain organisoimaan vapaaehtoistyötä ja kansalaisaktiivisuutta, ja kaiken institutionaalisemman huollon ja hoivan hoitavat terveysalan ammattilaiset?
Näiden synkkien skenaarioiden valtaan ei kuitenkaan pidä jäädä, vaan sosiaalialan tutkijoiden, kouluttajien ja ammattilaisten pitää yhdistää voimansa ja löytää alueellisesti ja valtakunnallisesti yhteistä ääntä sosiaalisen puolesta. Hyviä esimerkkejä yhteistyöstä jo on runsaasti eri puolilta Suomea. Mennään ratkaisukeskeisesti eteenpäin ja tehdään lisää sitä mikä toimii!
Sirppa Kinos
ma. yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tiedote 8.6.2017. http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tampereen-uusi-yliopisto-aloittaa-2019-korkeakoulujen-opetusyhteistyo-laajenee [viitattu 4.9.17]
Viinamäki, L. & Pohjola, A. 2016. Tutkimus sosionomi (ylempi AMK) –tutkinnon suorittaneiden koulutus- ja työmarkkina-asemasta. Lapin AMK:n julkaisuja Sarja A Tutkimukset 1/2016.