Asiakaslähtöistä päihdetyötä vai niukkuuden trapetsilla taiteilua ammattietiikan ja rakenteiden luomien rajoitteiden välillä?
Olen ammatilliselta identiteetiltäni sekä päihdetyön tutkija että päihdesosiaalityöntekijä. Ajatus huumeita käyttävien ihmisten palveluiden tutkimisesta syntyi tehdessäni sosiaalityötä huumeita käyttävien ihmisten parissa avohoidossa, psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ja aikuissosiaalityössä. Idea väitöskirjalle kirkastui, kun huomasin ”asianajotyön” vievän jatkuvasti enemmän aikaa keskusteluilta asiakkaiden kanssa. Perustelin yhä enemmän asiakkaiden tarpeita, neuvottelin heidän oikeuksiensa puolesta ja muodostin entistä vahvempia argumentteja muille tahoille siitä, miksi kohtaamieni ihmisten tulisi saada esimerkiksi laitoshoitoa tai tukiasunto. Yllättävintä näissä tilanteissa oli se, kuinka usein myös neuvottelun toinen osapuoli, ruohonjuuritason työntekijä toisessa organisaatiossa, saattoi olla auttamisen välineitä vailla. Tällaiset tilanteet turhauttivat ennen kaikkea asiakkaiden, mutta myös itseni puolesta joutuessani tinkimään ammattieettisistä periaatteistani.
Nykytilannetta, jossa työntekijät tasapainoilevat ammattietiikan ja palvelujärjestelmän rakenteiden luomien rajoitteiden välillä, on tutkimuksissa kuvattu ”niukkuuden aikakaudeksi”, jonka syntyyn on vaikuttanut muun muassa palvelujärjestelmän markkinoistuminen (Banks 2011; Mänttäri-van der Kuip 2015). Päihdepalveluiden kilpailuttamisen tuomat hankaluudet näkyvät palveluiden käyttäjille muun muassa pitkäjänteisen tuen vaikeutumisena ja hoitopolkujen katkonaisuutena, jos palveluntuottajat vaihtuvat toistuvasti. Vähintäänkin kilpailuttaminen luo epävarmuutta palvelun käyttäjille siihen saakka saadun tuen ja työntekijöille oman työnsä jatkuvuudesta. Kilpailuttaminen on myös lisännyt työntekijöiden raportointivelvollisuutta työnsä tuloksellisuudesta, mikä vie aikaa asiakkaiden kohtaamiselta. Lisäksi työntekijöiden mahdollisuudet määritellä työnsä sisältöä vähenevät, jos palvelun toimintaperiaatteita määritellään tarkasti ”ylhäältä käsin”. Ammatillisesta autonomiasta ja ammattietiikasta tinkiminen taas vaikuttavat työssä jaksamiseen. On raskasta tehdä työtä auttaakseen usein heikoimmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevia ihmisiä ja ajatella: jos saisin itse päättää, tekisin työni toisin.
Tekeillä olevan väitöskirjani ja muun tutkimustyön myötä näkemykseni rakenteista asiakaskohtaamisten reunaehtojen määrittäjänä on vahvistunut. Olen havainnut, kuinka laitoshoitoa toivovat asiakkaat voivat toisinaan tehdä vain hyvin rajattuja valintoja hoitopoluistaan, vaikka kyse on heille hyvin merkittävistä päätöksistä. Myös päihdetyöntekijät ohjaavat asiakkaita kohti näitä valintoja joskus varsin rajoitetuissa olosuhteissa, mikäli päätösvalta päihdehoidosta tai muista tarvittavista palveluista on heidän ulottumattomissaan. (Ranta tulossa 2019.) Olemme myös tarkastelleet huumeita käyttävän ihmisen suhteellisen autonomian toteutumista päihdepalveluvalintoja tehdessä. Vaikka työntekijät kannustavat asiakkaita tekemään valintoja itsenäisesti – huomioiden tässä kuitenkin heidän mahdolliset tuen tarpeensa – rakenteet eivät kuitenkaan aina luo asiakkaille todellisia valinnan mahdollisuuksia (Juhila ym. tekeillä). Yhtä lailla joustamattomat rakenteet saattavat olla syynä siihen, että avun saaminen tai auttaminen osoittautuu joskus jopa mahdottomaksi (Ranta ym. 2017).
Rakenteet ovat siis merkittävässä roolissa yksilön tekemien valintojen taustalla – niin hyvässä kuin pahassa. Tutkimukset ja käytännön kokemukseni yhteistyöstä eri palvelutahojen kanssa ovat onneksi osoittaneet, että suomalaisen palvelujärjestelmän rakenteet antavat parhaimmillaan hyvät puitteet huumeita käyttävien ihmisten asioiden edistämiselle, heidän itsemääräämisoikeutensa vahvistamiselle ja palveluvalintojen tekemiselle. Siitä huolimatta palvelujärjestelmässämme on sudenkuoppia. Niiden poistamiseksi rakenteista päättävien tahojen vastuulla on kuulla, mitä huumeita käyttävillä ihmisillä itsellään, heidän kanssaan työskentelevillä työntekijöillä ja tutkijoilla on sanottavanaan, ja ottaa nämä näkemykset vakavasti. Toisin sanoen päihdepalveluiden rakenteiden ja sisällön kehittämisen tulisi nojata tutkimuksen ja käytännön tuottamaan tietoon siitä, mikä päihdepalveluissa toimii.
Yksi asia, joka varmasti toimii, on raha. Ensisijaisesti tulisi huolehtia, että päihdepalveluihin kohdennetaan riittävästi resursseja, jotta palveluiden tarpeessa olevien oikeudet päihdehoitoon ja muihin palveluihin toteutuvat. On sanomattakin selvää, että huumeita käyttävien ihmisten tulisi saada palveluita tarpeidensa mukaisesti. Pidemmällä aikavälillä esimerkiksi pitkäaikaisen laitospäihdehoidon tarjoaminen ja satsaaminen yksilöllisiä tarpeita vastaaviin päihdepalveluihin myös säästää rahaa. Lisäksi olisi aika siirtyä ”niukkuuden aikakauden” jälkeiselle ajalle myös työntekijänäkökulmasta. Päihdetyöntekijöille tulisi tarjota työolosuhteet, joissa he voivat tehdä eettisesti kestävää, pitkäjänteistä asiakastyötä ja joissa luotetaan heidän omaamansa tiedon relevanssiin niin palveluita kehittäessä kuin konkreettisemmin asiakaskohtaisia hoitopäätöksiä tehdessä. Päätöstä päihdehoidosta ei tulisi tehdä liian etäältä. Myös hoidon tarpeessa olevaa ihmistä itseään tulisi aidosti kuulla hänen elämäänsä olennaisesti vaikuttavissa päätöksissä.
Johanna Ranta
sosiaalityön väitöskirjatutkija & laillistettu sosiaalityöntekijä
MARGI-tutkimusryhmä, Tampereen yliopisto
Lähteet:
Banks, Sarah (2011) Ethics in an Age of Austerity: Social Work and the Evolving New Public Management. Journal of Social Intervention: Theory and Practice 20(2), 5–23.
Juhila, Kirsi & Ranta, Johanna & Raitakari, Suvi & Banks, Sarah (tekeillä) From self-determination to relational autonomy and service choices: Analysing social worker-client conversations in a low-threshold outpatient clinic for drug users. Julkaisematon artikkelikäsikirjoitus.
Mänttäri-van der Kuip, Maija (2015) Work-Related Well-Being among Finnish Frontline Social Workers in an Age of Austerity. Studies in education, psychology and social research 524. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Ranta, Johanna (tulossa 2019) Huumehoitoa koskevat neuvot ja valinnat matalan kynnyksen palvelun asiakkaiden ja työntekijöiden vuorovaikutuksessa. Julkaisematon artikkelikäsikirjoitus.
Ranta, Johanna & Raitakari, Suvi & Juhila, Kirsi (2017) Vastuuneuvottelut huumeidenkäyttäjien asunnottomuuden toiminnallisissa loukuissa. Yhteiskuntapolitiikka 82(2), 165-175.