Lastensuojelun haastavimmat ongelmat ratkotaan johtamalla

Ensimmäiset uusimuotoisen sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen opiskelijat valmistuivat lapsi-, nuoriso- ja perhesosiaalityön koulutusohjelmasta marraskuussa 2018. Työelämälähtöisiä lopputöitä valmistui lapsi- ja perhesosiaalityön haastavimpiin teemoihin kuten vieraannuttamiseen, arviointiin, uusiin palveluprosesseihin ja sijaishuoltoon liittyen. Omassa lopputyössäni kehitin erityisesti johtaville sosiaalityöntekijöille suunnatun työkalun, joka auttaa ohjaamaan työntekijöitä tekemään erittäin vaativia lastensuojelun päätöksiä ja toimenpiteitä. Työkalua voidaan hyödyntää perehdyttämisessä mutta myös kokeneemman työntekijän jokapäiväisessä työssä. Työkalu toimii erityisesti kaikkein haastavimpien ongelmien ratkaisemisessa ja sitä on mahdollista käyttää itsenäisesti oman ajattelutyön tukena. Hyödynsin työkalua suunnitellessani lastensuojelun arviointimalleja (kuten Helsingin kaupungin kehittämä Tuen tarpeen arviointi – ja ruotsalainen Barns Behov I Centrum -malli), valmentavaa johtamista sekä sosiaalityön tiedonmuodostusta koskevia teoreettisia jaotteluita.

Teoreettiset lähtökohdat lopputyössäni ovat pirulliset ongelmat (wicked problems; suomennettu myös mm. ilkeät, kiperät ja veitikkamaiset ongelmat). Valitsin käsitteeksi sosiaalityön sisällä kritiikkiäkin kohdanneen pirullisen ongelman, koska se on vakiintunut erityisesti hallinto- ja johtamistieteissä, mistä käsite on myös alun perin lähtöisin. Käsite ei viittaa lastensuojelun asiakkaisiin tai asiasisältöihin, vaan kuvastaa ilmiötasolla päätöksenteon haastavuutta. Pirullinen ongelma kuvastaa ilmiön luonnetta käsitteenä kaikkein parhaiten ja suurin osa aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta puhuu nimenomaan pirullisista ongelmista.

Lastensuojelun pirulliset ongelmat ovat monimutkaisia, alati muuttuvia ja samankaltaisuudestaan huolimatta aina yksilöllisesti ratkottavia. Esimerkkejä pirullisista ongelmista ovat köyhyys, organisaatiouudistus ja huostaanoton tarpeen arviointi. Pirullisien ongelmien ratkaisussa on pyrittävä joka kerta löytämään paras mahdollinen ratkaisu, sillä oikeaa tai väärää ratkaisua ei ajatella olevan olemassa. Pirullisten ongelmien olemassa olon tunnistamisessa on kyse siitä, että työntekijä ymmärtää toimivansa äärimmäisen monimutkaisten ja joka kerta ainutlaatuisten asioiden äärellä. Esimieheltä puolestaan vaaditaan valmentavaa johtamistyyliä, jotta työntekijät kykenevät ratkaisemaan tällaisia ongelmia. Pirullinen ongelma ei yksiselitteisesti viittaa inhottaviin tai välteltäviin ongelmiin, vaan ongelmiin, jotka ovat erittäin monimutkaisia ja vaativat perusteellista paneutumista. Tällaiset ongelmat ovat myös äärimmäisen kiinnostavia ja ammatillisesti haastavia.

Lopputyöhöni sisältyvissä työntekijähaastatteluissa vahvistui näkemys, että lastensuojelun johtamisen kehittämiselle ja arvioinnin yhtenäistämiselle on tarvetta. Erityisen tarpeellisina työkalu koettiin uusille työntekijöille ja esimiehille, joilla molemmilla on aluksi haasteita paikantaa omaa asiantuntijuuttaan. Lopputyöni osoittaa, että käytännön ja tutkimuksen yhdistäminen on avainasemassa suomalaisen lastensuojelutyön kehittämisessä. Esimiesten tehtävä on huolehtia nykyistä paremmin riittävästä sosiaalityön tutkimuksen hyödyntämisestä käytännön työssä.

Tuuli Kotisaari

Erikoissosiaalityöntekijä, YTM, TM

Johtava sosiaalityöntekijä lastensuojelussa