Asunnottomuus, sosiaalitieteet ja systemaattiset kirjallisuuskatsaukset

Tutkimustiedon ja käytännön työn välisen suhteen realiteetteja paikantamassa

Johdanto

Tein osana väitöstutkimusprosessiani yllättävän havainnon. Kävin läpi englanniksi kirjoitettuja systemaattisiin kirjallisuuskatsauksiin perustuvia tieteellisiä artikkeleita, joiden aihe on asunnottomuus (Niemi, tulossa). Asunnottomuus on lähtökohtaisesti sosiaalinen ja sosiaalitieteellinen ilmiö, mutta systemaattisia kirjallisuuskatsauksia aiheesta on julkaistu kansainvälisesti paljon terveystieteiden puolella. 

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tutkimusmenetelmä, jossa käytetään aineistona tyypillisesti kansainvälisissä tiedelehdissä julkaistuja vertaisarvioituja artikkeleita. Käytännön analyysiprosessi koostuu perusteellisesta artikkelien tietokantahausta, artikkelien seulonnasta, ja lopulta mukaan valittujen artikkelien sisältäminen tulosten laadun arvioinnista ja tulosten tiivistämisestä. Menetelmä kehitetiin 1980-luvulla lääketieteen parissa tieteellisen tiedon jalkauttamiseksi käytännön terveydenhuollossa helpommin hyödynnettävään muotoon. (Gómez-Diaz ym. 2018; Petticrew & Roberts 2008.)

Samalla kun tieteellisten artikkelien vuosittaisen julkaisemisen määrä on kasvanut kaikilla tieteenaloilla eksponentiaalisesti viime vuosikymmeninä, myös systemaattisten katsausten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti; 1980- ja 1990-luvuilla katsauksia julkaistiin yhteensä noin 3000, mutta vuonna 2007 jo 2500 yhdessä vuodessa ja vuonna 2014 jopa 8000 vuoden aikana (Clarke 2018). Artikkelini analyysi osoitti, että asunnottomuutta käsitteleviä systemaattisia kirjallisuuskatsauksia tehtiin vuosien 2002-2017 välillä alle 10 per vuosi, mutta määrä lähti systemaattiseen nousuun vuodesta 2018 alkaen. Vuonna 2019 katsauksia julkaistiin 20, seuraavana vuonna 24, vuonna 2021 jo 27 ja vuonna 2022 lopulta 34. Kehityssuunnan voi olettaa jatkuvan tulevina vuosina.

Painotus yksilökeskeisiin ja terveydellisiin näkökulmiin

On sekä sosiaalialan käytännön että tieteen näkökulmasta tärkeä huomio, että alamme yhtä keskeistä ilmiötä tutkitaan ja tutkimustuloksia kootaan paljon muiden tieteenalojen piirissä. Tämä liittyy laajempaan pitkään jatkuneeseen keskusteluun näyttöön perustuvasta työstä ja tieteen ja käytännön välisestä yhteydestä. Jälkimmäisen tukemiseksi on kehitetty sekä Suomessa että kansainvälisesti monia työkaluja – systemaattisten kirjallisuuskatsausten lisäksi – esimerkiksi tieteen popularisoinnin eri muodot, ajankohtaisia tutkimustuloksia kokoavat verkkosivustot, tutkimusvalmentajat tai Suomessa sosiaalialalla esim. kehittäjä-sosiaalityöntekijän tehtävät, organisaatiokulttuureihin ja niiden tiedeorientoituneisuuteen vaikuttamaan pyrkivät erilaiset projektit sekä tiedolla johtamisessa tieteellisen tiedon merkityksen vahvistaminen (esim. Dill & Shera 2009; Haynes ym. 2018). 

Sosiaalitieteellisessä laajassa tutkimuskirjallisuudessa asunnottomuutta tarkastelevat näkökulmat korostavat monimuotoisesti yksilöllisten, systeemitasoisten ja rakenteellisten selitysten keskinäisiä hienosyisiä suhteita, ilmiön yhteiskunnallista historiallisuutta, siihen sovellettavissa olevia klassisia sosiaalitieteellisiä teorioita sekä yhteyttä mm. kaupungistumiseen, muuttoliikkeeseen, asuntomarkkinoihin, kansainvälisiin katastrofeihin ja konflikteihin sekä paikalliseen kaavoitukseen ja asunto- ja sosiaalipolitiikkaan.

Asunnottomuutta käsittelevistä systemaattisista kirjallisuuskatsauksista sen sijaan kolmannes (32 %) tarkastelee erilaisten sairauksien esiintyvyyttä asunnottomien keskuudessa ja toinen reilu kolmannes (39 %) interventioiden vaikuttavuutta. Jälkimmäisistä lähes puolet käsittelee selkeästi terveydenhuollon interventioita liittyen rajattuihin terveydellisiin aiheisiin (esim. diabeteksen tai tuberkuloosin seulonta asunnottomien keskuudessa). Katsausten aiheiden sosiaalisemmissa näkökulmissa korostuvat mm. asunnottomuuden aikainen vanhemmuus, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus, sotaveteraanikysymykset ja interventioiden analyysien osalta Asunto ensin -mallin mukaiset, nuoriin ja perheisiin erikoistuneet sekä yhteisölliset interventiot.

Samoin on havainnollista, että katsauksista 43 % on julkaistu ensisijaisesti terveysnäkökulmia käsittelevissä lehdissä. Yksittäisiin tieteenaloihin rajatuista lehdistä vain psykiatria, psykologia ja hoitotiede sekä lääketieteen erilaiset täsmäalat ovat katsauksissa vahvemmin edustettuina. Katsauksia julkaisevat sosiaalitieteelliset lehdet keskittyvät yksittäisiin teemoihin, kuten väkivaltaan ja kaltoinkohteluun, johtamiseen tai lapsiperheiden palveluihin.

Kun asunnottomuutta käsitteleviä systemaattisia kirjallisuuskatsauksia tarkastelee omana kokonaisuutenaan – ei osana laajempaa tieteellistä asunnottomuuskirjallisuutta – katsausten muodostama kuva asunnottomuudesta näyttäytyy vinoutuneena terveydellisiä ja yksilöllisiä näkökulmia kohti. Sosiaalitieteissä keskeiset rakenteelliset, historialliset ja poliittisetkin näkökulmat puuttuvat, kuten myös ilmiön ja sen ratkaisumahdollisuuksien monisyisyys sekä yksilö- että rakennetasolla.

Systemaattisten kirjallisuuskatsausten rooli käytännön työssä

Systemaattisilla kirjallisuuskatsauksilla on tänä päivänä jo vakaa asema tieteellisen tiedon soveltamisen keinona terveydenhuollon käytännöntyössä. Mm. suomalaiset Käypä hoito -suositukset perustuvat juurikin systemaattisiin kirjallisuuskatsauksiin (Duodecim 2008) ja ammattilaiset myös lukevat katsauksia osana ammattikirjallisuutta todennäköisemmin kuin yksittäisiä empiirisiä tutkimuksia, joita myös julkaistaan jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Erityisesti tämä koskee aiheita, jotka eivät ole ammattilaisen erikoistumisen alueen keskiössä, mutta jotka vaikuttavat työhön. Asunnottomuus on tyypillinen tällainen aihe, jonka systemaattisten katsausten aiheiden valikoituminenkin osoittaa vaikuttavan merkittävästi monien somaattisten ja psykiatristen sairauksien hoitoon, mutta joka näitä sairauksia hoitavissa toimipisteissä on kuitenkin kokonaisuudessaan marginaalinen ilmiö.

Kolumnini päähuomio sisältää kaksi perinteistä kysymystä siitä, kumpi oli ensin, muna vai kana. Ensinnäkin, ovatko systemaattiset kirjallisuuskatsaukset painottuneita terveys- ja yksilönäkökulmiin siksi, että katsauksia ylipäänsä tehdään enemmän ja on tehty pidempään terveystieteissä – monista eri aiheista ja näin ollen myös asunnottomuudesta? Vai sisältyykö metodiin itseensä mekanismeja, jotka lisäävät tulosten painottuneisuutta näihin kapeisiin näkökulmiin? Toiseksi, kertooko vinoutuneisuus enemmän systemaattisten katsausten metodin asemasta käytännön sosiaali- ja terveyssektorilla vai pikemmin siitä, minkälainen tieto eri ammattialoilla nähdään käytännössä hyödynnettävissä olevana ja relevanttina seurata arjen kiireessä?

Joka tapauksessa sosiaalitieteissä ja -sektorilla käytännön työssä on tärkeää tulla tietoisiksi siitä, kuinka laajasti ja kiihtyvällä tahdilla sosiaalisia ilmiöitä tutkitaan ja kommunikoidaan etenkin terveydenhuollon ammattilaisille muiden tieteenalojen kuin sosiaalitieteiden toimesta. On myös tärkeää pohtia, miten sosiaalista laajempaa ymmärrystä ja tietämystä asunnottomuuden kaltaisista ilmiöistä saataisiin jatkossa joko sisällytettyä systemaattisiin kirjallisuuskatsauksiin tai kommunikoitua sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille käytettävissä olevaan muotoon muilla keinoin yhä toimivammin. Sosiaalityöllä sote-sektorin sosiaalitieteitä edustavana professiona on tässä asiassa tärkeitä tehtäviä.

Veera Niemi, projektitutkija, Sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto

Kolumni on julkaistu osana Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaa tutkimusprojektia Segregaation ja asunnottomuuden vastainen asumissosiaalinen työ haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten asumis- ja palvelupoluilla (SEGRA 2021-2023).

Lähteet

Dill, Katharine & Shera, Wes (2009) Designing for success: the development of a child welfare research utilisation initiative. Evidence & Policy, 5 (2), 155–166.

Duodecim (2008) Käypä hoito -käsikirja. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.

Clarke, Mike (2018) Partially systematic thoughts on the history of systematic reviews. Systematic Reviews 7 (1), 176-178.

Gómez-Diaz, Raquel & Mangas-Vega, Almudena & Dantas, Taisa & Sánchez-Jara Javier (2018) Systematic Literature Reviews in Social Sciences and Humanities: A Case Study. Journal of Information Technology Research, 11(1), 1–17.

Hayes, Abby & Butow, Phyllis & Brennan, Sue & Williamson, Anna & Redman, Anna & Carter, Stacy & Gallego, Gisselle & Rudge, Sian (2018) The pivotal position of “liaison people”: facilitating a research utilization intervention in policy agencies [Article]. Evidence & Policy, 14(1), 7–34.

Martinic, Marina & Pieper, Dawid & Glatt, Angelina & Puljak Livia (2019) Definition of a systematic review used in overviews of systematic reviews, meta-epidemiological studies and textbooks. BMC Medical Research Methodology, 19 (1).

Niemi, Veera (tulossa) The limited perspective of systematic reviews on homelessness research. Väitöskirja-artikkeli, vertaisarvioinnissa.

Petticrew, Mark & Roberts, Helen (2008) Systematic reviews in the social sciences. New York: Wiley.