Suositukset sosiaalihuollon näyttöön perustuvan toiminnan edistäjinä?
Sosiaalityön kehittämispohdinnoissa on viime aikoina esiintynyt silloin tällöin käypä sosiaalityö -käsite (esim. HE 5/2020 vp., 2 Nykytila ja sen arviointi; Pohjola 2021; Pohjola & Satka 2022, 292). Tämä on kytketty muun muassa tarpeeseen vahvistaa tutkimukseen perustuvien työmenetelmien asemaa sosiaalityössä. Vaikkei tarkoin ole määritelty, kuinka käypä sosiaalityö muodostuisi, selvää lienee, että itse käsite on saanut vaikutteita Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksista. Näiden Duodecim (2022) toteaa olevan ”riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia”. Samankaltaisia suosituksia Suomessa laativat myös Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus (Hotus-hoitosuositukset®) sekä Suomen Fysioterapeutit (Hyvä fysioterapiakäytäntö -suositukset). Sosiaalihuollossa vastaavia suosituksia ei ole, joskin osa esimerkiksi Hotuksen suosituksista on relevantteja sosiaalihuollonkin kannalta.
Sosiaalihuollon näyttöön perustuvat suositukset on otettu erityisen tarkastelun kohteeksi vuoden 2023 alussa käynnistyneessä Sosiaalihuollon suositukset -osahankkeessa, jossa toimimme. Kyseessä on laajemman, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen ja Suomen kestävän kasvun ohjelmaan kuuluvan Kustannusvaikuttavuus osaksi suosituksia -hankkeen osa. Osahankkeessa analysoidaan sosiaalihuollon suositusten tiedollisia ja organisatorisia edellytyksiä sekä toteutetaan aiheeseen liittyvä pilotti. Pilottisuositusten laatimisen yksityiskohtia suunnitellaan parhaillaan.
Suositukset ovat yksi tapa edistää niin sanottua näyttöön perustuvaa toimintaa. Suomalaisissa sosiaalityökeskusteluissa näyttöperusteisuus ei ole saanut tähän asti kovinkaan paljon huomiota ja siihen on suhtauduttu myös kriittisesti. Tämä on mahdollisesti johtunut siitä, että näyttöperusteisuus on saatettu mieltää yksinkertaiseksi ja kritiikittömäksi vaikuttavuustutkimusten tulosten viemiseksi käytäntöön. Todellisuudessa näyttöön perustuva toiminta (tai päätöksenteko) voidaan kuitenkin ymmärtää kokonaisuudeksi, jossa huomioidaan systemaattisesti asiakkaan toiveet ja tarpeet, tutkimusnäyttö sekä työntekijän ammattitaito ja kokemus (Sackett ym. 2000 Kouvosen ym. 2023, 9 mukaan).
Sosiaalihuollon suositukset -osahankkeessa selvittelemme, millä tavoin suositukset voisivat tukea tutkimusnäytön viemistä käytäntöön helposti saavutettavassa muodossa. Menetelmällisesti näyttöön perustuvien suositusten laatiminen on vaativa prosessi. Näyttö ei ole sama asia kuin yksittäisen tutkimuksen tulokset, vaan esimerkiksi Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus (ei vuosilukua) määrittelee näytön ”ajantasaiseksi, järjestelmällisesti kootuksi ja kriittisesti arvioiduksi tutkimustiedoksi tai tutkimustiedon puuttuessa asiantuntijoiden yhteisymmärrykseksi asiasta”. Suositusten laadintaprosessiin kuuluvat muun muassa systemaattisesti toteutetut tietohaut, niiden tulosten läpikäyminen, tutkimusten laadun arvioiminen sekä katsausten kirjoittaminen näiden pohjalta. Vasta tämän jälkeen edetään varsinaisten suositusten muodostamiseen.
Näyttöön perustuvat suositukset ovat kansainvälisestikin yleisempiä terveydenhuollossa kuin sosiaalihuollossa. Tämä herättää kysymyksen, tulevatko sosiaalihuollon erityispiirteet riittävästi huomioiduiksi pyrittäessä laatimaan suosituksia sosiaalihuoltoon. On syytä huomioida, että myös terveydenhuollossa aiheeseen liittyy monenlaisia metodologis–teoreettisia keskusteluja ja kehittelyjä. Esimerkiksi laadullisten, muun muassa potilaiden kokemuksia kartoittavien, tutkimusten hyödyntämiseen suosituksissa (esim. Carmona ym. 2021; Siltanen ym. 2023) kuten myös potilaiden osallisuuteen suositusprosesseissa (esim. Duodecim 2023; Siltanen ym. 2023) kiinnitetään enenevästi huomiota. Toki pohdintaa on saanut aikaan vaikkapa se, missä määrin laadullisen tutkimuksen ja näyttöön perustuvan lääketieteen perusolemukset ovat syvimmiltään yhteensovitettavissa (esim. Colvin 2022).
Tarkasteltaessa interventioiden vaikuttavuutta nojaudutaan terveydenhuollon suosituksia laadittaessa usein näytön hierarkiaan, joka korostaa satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten ja näistä laadittujen systemaattisten katsausten ja meta-analyysien asemaa. Tarpeen onkin pohtia, kuinka näytönastetta tulisi sosiaalihuollossa arvioida ja missä määrin tämä ylipäänsä on tarpeellista. Niin ikään esille nousee kysymys, olisiko sosiaalihuollon suositusprosesseissa hyödyllistä pyrkiä interventioiden vaikutuksia analysoitaessa ennen kaikkea kokonaisvaltaiseen, myös ilmiöitä selittämään pyrkivään, lähestymistapaan laadullisten ja määrällisten tutkimusten antia mixed methods -hengessä yhdistellen – näkökulma, joka ei sinänsä ole vieras myöskään terveydenhuollossa (ks. esim. Noyes ym. 2019).
Kaikkiaan suosituksia mietittäessä törmätään mielenkiintoisiin metodologisiin, eettisiin, tieteenfilosofisiin ja sisällöllisiin kysymyksiin. Toivomme vilkasta keskustelua erilaisia näkökulmia edustavien tahojen kanssa, mihin liittyen järjestämme muun muassa kaikille avoimia Teams-tilaisuuksia. Osahankkeen ajankohtaisia kuulumisia voi seurata sen verkkosivuilta. Ollaan yhteyksissä!
Maria Tapola-Haapala, tutkija, VTT, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso, Päijät-Hämeen hyvinvointialue
Kirsi Kuusinen-James, johtaja, VTT, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso, Päijät-Hämeen hyvinvointialue
Marketta Rajavaara, professori emerita, VTT
Lähteet
Carmona, Chris & Baxter, Susan & Carroll, Christopher (2021) Systematic review of the methodological literature for integrating qualitative evidence syntheses into health guideline development. Research Synthesis Methods 12 (4), 491–505. https://doi.org/10.1002/jrsm.1483
Colvin, Christopher J. (2022) Understanding global health policy engagements with qualitative research: Qualitative evidence syntheses and the OptimizeMNH guidelines. Social Science & Medicine 300 (May 2022). https://doi.org/10.1016/j.socscimed.2021.114678
Duodecim (2022) Käypä hoito. https://www.kaypahoito.fi/kaypa-hoito Luettu 29.9.2023.
Duodecim (2023) Potilaat mukaan Käypä hoito -suositusten laatimiseen. https://www.kaypahoito.fi/potilaat-mukaan Luettu 29.9.2023.
HE 5/2020 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/HE_5+2020.pdf Luettu 29.9.2023.
Hotus (ei vuosilukua). Näyttöön perustuva toiminta. https://www.hotus.fi/nayttoon-perustuva-toiminta/ Luettu 29.9.2023.
Kouvonen, Petra & Tani, Sara & Kurki, Marjo & Hamari, Lotta (toim. Koskenalho, Ninnu) (2023) Miten onnistun implementoinnissa? Opas psykososiaalisten menetelmien vaikuttavaan implementointiin. Itlan oppaat ja käsikirjat 2023:1. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö. https://kasvuntuki.fi/wp-content/uploads/2023/09/itla-implementointiopas-2023-final-31082313291.pdf Luettu 29.9.2023.
Noyes, Jane & Booth, Andrew & Moore, Graham & Flemming, Kate & Tunçalp, Özge & Shakibazadeh, Elham (2019) Synthesising quantitative and qualitative evidence to inform guidelines on complex interventions: Clarifying the purposes, designs and outlining some methods. BMJ Global Health 4 (Suppl 1). https://doi.org/10.1136/bmjgh-2018-000893
Pohjola, Anneli (2021) Sosiaalinen soten sivuraiteella. Sosiaalityön tiedeblogi – tutkitusti sosiaalityöstä. https://sosiaalityontiedeblogi.home.blog/2021/03/03/sosiaalinen-soten-sivuraiteella/ Luettu 29.9.2023.
Pohjola, Anneli & Satka, Mirja (2022) Sosiaalialan tietoperusta sosiaali- ja terveydenhuollon uudessa palvelujärjestelmässä. Janus 30 (3), 289–295. https://doi.org/10.30668/janus.121374
Sackett, David L. & Straus, Sharon E. & Richardson, W. Scott & Rosenberg, William & Haynes, R. Brian (2000) Evidence-based medicine. How to practice and teach EBM. 2. painos. Churchill Livingstone.
Siltanen, Hannele & Hamari, Lotta & Heikkilä, Kristiina & Marin, Kaisa & Parisod, Heidi & Holopainen, Arja (2023) Hoitosuositusten laadinta – käsikirja suositustyöryhmille. Versio 3.0 2023. https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2023/05/hoitosuosituskasikirja-30.pdf Luettu 29.9.2023.