Eettisiä näkökulmia sosiaalityön kokemusasiantuntijuuteen
Kokemusasiantuntijuus herättää alati kasvavaa kiinnostusta sosiaalityössä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kokemusasiantuntijat ovat mukana muun muassa kehittämässä sosiaalityön käytäntöjä sekä osallistuvat sosiaalityön opetukseen ja tutkimukseen. Kokemusasiantuntijatoiminta on kuitenkin osin edelleen hyvin projektiluonteista ja toiminnan luonne ja tarkoitus vaihtelevat. Toimintaan liittyy myös eettisiä jännitteitä ja sosiaalityön käytännöissä esiin tulevia haasteita. Tässä kolumnissa tarkastelen kokemusasiantuntijuuden eettisiä näkökulmia pohjautuen tekeillä olevaan väitöskirjatutkimukseeni. Tekstin pohjana käytän erityisesti työn alla olevaa artikkelikäsikirjoitusta.
Monien merkitysten kokemusasiantuntijuus
Kokemusasiantuntijuuden ytimessä on omakohtainen kokemus jostain asiasta, kuten tuen tarpeesta tai sairaudesta sekä tämän kokemuksen jakaminen, hyödyntäminen tai sen avulla vaikuttaminen (Ristolainen & Puumalainen 2016). Kokemusasiantuntijatoiminnan juuret ovat vahvasti mielenterveys- ja päihdepalveluissa sekä vertaistuessa, ja viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana kokemusasiantuntijat ovat olleet mukana myös muun muassa kehittämässä lastensuojelua sekä muita lasten ja perheiden palveluita (Pösö 2018). Suomessa kokemusasiantuntijatoimintaa järjestetään niin hyvinvointialueilla kuin järjestöissä, ja toiminnassa on mukana kaikenikäisiä sosiaalityön ja sen palveluiden entisiä ja nykyisiä asiakkaita. Viime vuosina kokemusasiantuntijapalveluita on alettu tuottaa myös yksityisellä sektorilla.
Kokemusasiantuntija-käsitteellä ei ole yhtä selkeää määritelmää, vaan määritelmät vaihtelevat kontekstin mukaan. Mediassa törmää entistä useammin kokemusasiantuntijuuteen, jolloin sillä yleensä tarkoitetaan sitä, että kaikilla on oman elämänsä kokemuksiin pohjautuvaa kokemusasiantuntijuutta. Kokemusasiantuntija-käsitteen lisäksi Suomessa on käytössä myös muita käsitteitä kuten koulutettu kokemusasiantuntija, kokemuskumppani ja kokemustoimija.
Kokemusasiantuntijuudessa on paljon merkitystä sillä, millä tavoin sitä toteutetaan. Herää kysymys siitä, jääkö kokemusasiantuntijoiden osallisuus vain osallistamisen tasolle, vai tuottaako se aitoja mahdollisuuksia osallisuuteen. Tokenistiset eli symboliset, näennäiset tavat osallistaa kokemusasiantuntijoita ovat eettisesti kyseenalaisia. Tokenistisista tavoista osallistaa on kyse esimerkiksi silloin, kun kokemusasiantuntijoita otetaan mukaan kehittämisprojekteihin vain nimellisesti tai kun kokemusasiantuntijat osallistuvat kehittämiseen ammattilaisten tarkkaan määriteltyjen raamien sisällä eikä heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa osallistumisen tapaan. Jotta kokemusasiantuntijuutta pystytään aidosti hyödyntämään sosiaalityössä, tulisi kokemusasiantuntijoiden olla mukana mahdollisuuksien mukaan suunnittelusta toteutukseen ja lopputulosten pohtimisessa eli kokonaisessa (kehittämis)prosessissa.
Kokemusasiantuntijuuden reunaehdot
On tärkeää tarkastella myös sitä, kenen osallisuutta kokemusasiantuntijatoiminta edistää ja millaista kokemustietoa sosiaalityössä halutaan kuulla. Kokemusasiantuntijatoiminta sosiaalityössä painottuu aikuisiin. Erityisesti lasten kokemusasiantuntijuutta ei hyödynnetä vielä kovinkaan paljon, ja ammattilaiset kuvaavat lasten kokemusasiantuntijuuden hyödyntämiseen liittyvän paljon haasteita (Kiili ym. 2021). Kokemusasiantuntijuudessa on tunnistettu tarvetta monipuolisemmalle kokemustiedolle. Toiminnassa tulisi olla mukana ihmisiä erilaisista taustoista (esim. Fox 2022).
Kokemusasiantuntijatoiminta näyttäytyy periaatteessa mahdollisena kaikille ihmiselle, jotka ovat halukkaita tulemaan toiminnan pariin. Toisaalta se kuitenkin näyttää tukevan erityisen pärjäävien yksilöiden osallisuutta, sillä kokemusasiantuntijatoimintaan osallistumisen on esitetty edellyttävän esimerkiksi tietynlaista asennetta ja yhteistyökykyä ammattilaisten kanssa (Meriluoto 2016).
Kokemusasiantuntijakoulutus voi olla yksi osallistujia rajaava tekijä kokemusasiantuntijatoiminnassa. Kokemusasiantuntijakoulutuksen käyminen on pakollinen osassa kokemusasiantuntijatoimintamuodoista, mutta osassa toiminnoista perehtyminen tapahtuu muilla tavoin. Kokemusasiantuntijakoulutuksia järjestävät esimerkiksi eri järjestöt ja oppilaitokset. Vuonna 2019 tehdyn selvityksen perusteella koulutuksen sisällöissä ja kestoissa on hyvin paljon vaihtelua (Hirschovits-Gerz 2019).
Palkkioiden maksaminen kokemusasiantuntijoille nähdään tärkeänä (esim. Fox 2022), mutta palkkioiden maksamisen mahdollisuudet voivat vaikuttaa siihen, miten kokemusasiantuntijuutta hyödynnetään. Esimerkiksi sosiaalityön yliopisto koulutuksessa ei aina välttämättä ole budjettia, josta kokemusasiantuntijoiden osallistuminen voitaisiin maksaa. Samankaltaiset palkkioon liittyvät haasteet tulevat vastaan myös hyvinvointialueilla.
Kokemustietoon liittyy myös mielenkiintoinen kysymys siitä, vanheneeko kokemustieto eli onko vuosikymmeniä sitten koettu kokemus edelleen ajankohtainen, jos ajatellaan, että sen pohjalta kehitetään tämän päivän palveluita. Esimerkiksi Englannissa on palveluita, joissa mukana olevilta kokemusasiantuntijoilta edellytetään tuoretta, viimeisen kahdeksan vuoden sisällä ollutta kokemusta palveluiden käytöstä (CQC 2024). Suomessa tiettävästi tämänkaltaista rajausta ei ole käytössä.
Eettisesti kestävä kokemusasiantuntijuus
Kokemusasiantuntijuus on hyvin ajankohtainen ilmiö sosiaalityössä, ja sen kehittymisen ja laajenemisen soisi jatkuvan. On kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että kokemusasiantuntijuutta toteutetaan eettisesti ja aitoa osallisuutta kokemusasiantuntijoille mahdollistaen. Parhaimmillaan tämä toteutuu siten, että kokemusasiantuntijat ovat mukana esimerkiksi kehittämisprosesseissa aina suunnittelusta loppuraportointiin. Eettiset kysymykset ovat erityisen tärkeitä lasten ja nuorten kohdalla. Heidän tulee saada riittävästi tietoa kokemusasiantuntijatoiminnasta sekä ammattilaiselta tukea toiminnassa mukana olemiseen.
Kokemusasiantuntijuuden käsite tarvitsee kuitenkin kirkastaminen ja erityisesti kokemusasiantuntijuuteen liittyvän osaamisen sanoittamista. Esimerkiksi sen selkeää avaamista, millaista osaamista ja taitoja kokemusasiantuntijakoulutus tuo mukanaan. Kokemusasiantuntijuuteen kaivataan myös moninaisuutta. On hyvä tarkastella, millaisia edellytyksiä toimintaan tulevilta odotetaan ja keltä mahdollisesti evätään pääsy kokemusasiantuntijatoimintaan. Kokemusasiantuntijakoulutuksen selkiyttäminen voisi olla yksi tapaa parantaa kokemusasiantuntijoiden asemaa ja tukea osaamisen kuvaamista. Kokemusasiantuntijatoiminta olisi myös tärkeää saada eettisesti kestävällä tavalla sitä hyödyntävien tahojen, kuten hyvinvointialueiden ja yliopiston rakenteisiin. Rakenteet mahdollistaisivat parhaimmillaan toiminnan suunnitelmallisuuden, tarvittavan tuen kokemusasiantuntijoille sekä selkeän palkkiosysteemin.
On tärkeää myös muistaa, että kokemusasiantuntijuudella ei korvata kaikkea osallisuutta. Edelleen asiakkaiden kuuleminen ja heidän osallisuutensa tukeminen myös muilla tavoilla kuin kokemusasiantuntijuuden kautta on tärkeää. Samalla tapaa on tärkeää, että sosiaalityön tutkimuksissa informantit eivät ole pelkästään kokemusasiantuntijoina toimivia henkilöitä, vaan kutsumme tutkimuksiin mukaan myös muita sosiaalityön entisiä ja nykyisiä asiakkaita. Kokemusasiantuntijuus on nyt ja tulevaisuudessa tärkeä osa sosiaalityötä. Kehittämistyötä kokemusasiantuntijuuden parissa on tehty paljon ja on tärkeää saada myös lisää tutkimustietoa tämän kehittämistyön tueksi.
Tanja Koskinen, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Lähteet
CQC (2024) Experts by Experience – Care Quality Commission
Fox, Joanna (2022) Perspectives of experts-by-experience: an exploration of lived experience involvement in social work education. Social Work Education, 41:4, 587–604. https://doi.org/10.1080/02615479.2020.1861244
Meriluoto, Taina (2016) Kokemusasiantuntijuus ohjaavana ja voimaannuttavana hallintana. Teoksessa M. Nousiainen, & K. Kulovaara (toim.) Hallinnan ja osallistamisen politiikat. SoPhi. 65–96.
Hirschovits-Gerz, Tanja & Sihvo, Sinikka & Karjalainen, Jarno & Nurmela Anna (2019) Kokemusasiantuntijuus Suomessa. Selvitys kokemusasiantuntijakoulutuksen ja – toiminnan käytännöistä. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-354-0
Kiili, Johanna & Itäpuisto, Maritta & Moilanen, Johanna & Svenlin, Anu-Riina & Malinen, Kaisa Eveliina (2021) Professionals’’ views on children’’s service user involvement. Journal of Children’s Services, 16(2), 145-158. https://doi.org/10.1108/JCS-10-2020-0069
Pösö, Tarja (2018) Experts by Experience Infusing Professional Practices in Child Protection. Teoksessa Asgeir Falch Eriksen & Elisabeth Backe-Hansen (toim.) Human Rights in Child Protection. Cham: Springer Nature, 111–128.
Rissanen, Päivi & Puumalainen, Jouni (2016) Kokemuksen kautta osaamiseen: Vapaaehtoisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus. Kuntoutus, 39 (1), 52–58.