Tutkijasosiaalityöntekijät sillanrakentajina? – Intoa ja uusia avauksia uramallikokeiluilla
Kolumni pohjautuu SULAVA-hankkeen sosiaalityöntekijöiden uramallikokeiluun ja siinä pohditaan sosiaalityön käytännön ja tutkimuksen välistä vuoropuhelua.
Ensimmäinen kosketukseni sosiaalityön tutkimuksen ja asiakastyön väliseen railoon oli monen muun opiskelijan tapaan kandidaatintutkinnon käytännön opetuksessa. Asiakastyön kiire iski vasten kasvoja ja kukaan ei tuntunut olleen kuullutkaan kaikista niistä teoriapohjaisista menetelmistä, joita olimme hiki hatussa opintojen edetessä tankanneet valmistautuaksemme asiakastyöhön. Myöhemmin olen oppinut tutkimuksen ja käytännön välisen kuilun olevan sosiaalityössä ikuisuushuolenaihe (esim. Muurinen & Kääriäinen 2020). Vaikka esimerkiksi ajankohtaisista tutkimustuloksista kertovan webinaarin saisikin ujutettua kalenteriin, jää tutkimustieto helposti post it -lapuille kirjoitetuiksi lukuvinkeiksi, joihin sosiaalityöntekijä ajattelee palaavansa, kun vain olisi aikaa.
Tutkimustieto ei kuitenkaan saisi jäädä vain lähdeviitteiksi lukulistalle, vaan sen hyödyntämisen tulisi olla olennainen osa sitä tietämystä, jonka pohjalta sosiaalityön ammattilaiset työssään toimivat. Vaikka sosiaalityön opinnoissa harvalla opiskelijalla on päällimmäisenä mielessä akateeminen ansioituminen tai tutkimuksellisen osaamisen hiominen huippuunsa, antaa yliopistotasoinen sosiaalityön koulutus kuitenkin vahvan yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen nojaavan pohjan. Nähdäkseni näin pyritään laadukkaan, tutkimukseen perustuvan käytännön edistämiseen myös asiakastyössä. Jos tutkimuksellista osaamista ei kuitenkaan pääse asiakastyön kiireen keskellä hyödyntämään, heitetäänkö yliopistokoulutuksen tuomat tutkimukselliset valmiudet hukkaan opiskelijoiden valmistuessa?
Sosiaalityön tutkimusperustaisuus onkin ollut viime aikoina pinnalla. Jo pelkästään Sosiaalityön tutkimusseuran kolumnissa on nostettu keskusteluun niin näyttöön perustuvan sosiaalityön kehitys (Hannu-Jama 2024) kuin sosiaalityön vaikuttavuuden tarkastelun vaade (Ristolainen 2023). Varsin konkreettisesti tutkimusperustaisuuden peräänkuuluttaminen näkyy myös yliopistotasoisen sosiaalityön tutkimuksen valtionavustusrahoituksen (VTR) painotuksissa vuonna 2025: rahoituksella tuetaan erityisesti hyvinvointialueiden tilanteen huomioon ottavaa, tutkimusperustaista työkulttuuria vahvistavaa ja sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän tutkimusperustaista kehittämistä tukevaa tutkimusta. Tavoitteiksi tutkimukselle on linjattu muun muassa sosiaalihuollon vaikuttavuuden ja tutkimusperustaisuuden edistäminen. (STM 2025.)
Itse olen päässyt syventymään näihin tutkimusteemoihin osana korkeakouluharjoittelua SULAVA-hankkeessa (ks. Pikassos 2025). SULAVA-hankkeessa tarkastellaan sosiaalihuollon laatuun ja vaikuttavuuteen liittyviä kysymyksiä kahden osion, hanketutkimuksen ja käytäntötutkimuksen, avulla. Opiskelijana erityisen mielenkiintoinen on kuitenkin käytäntötutkimukseen kuuluva, sosiaalityöntekijöiden tutkimusosaamisen vahvistamiseen pyrkivä uramallikokeilu. Hankkeessa työskentelee kolme tutkijasosiaalityöntekijää, joiden työaika jakautuu puoliksi tutkimustyön ja asiakastyön kesken: tuotoksena syntyy jokaisen omaan työnalaan kytkeytyvät käytäntötutkimukset. Samankaltaista, osaltaan kuitenkin eroavaa pilotointia on toteutettu myös aiemmin Taitava-hankkeessa (Isokuortti ym. 2025). Kokemukset pilotista ovat olleet lupaavia: kokeilu on mahdollistanut tiiviimmän vuoropuhelun käytännön työn ja tutkimuksen välille, paremman tiedonkulun käytännön kentälle sekä käytännön näkökulman nostamisen keskeiseksi osaksi tutkimuksen toteuttamista. Taitava-hankkeessa työskentelevät tutkijasosiaalityöntekijät ovat myös kokeneet uramallin lisänneen työhyvinvointia ja antaneen mahdollisuuden omaan työhön syventymiseen. (Isokuortti ym. 2025.) Myös SULAVA-hankkeessa tutkijasosiaalityöntekijöiden kokemukset ovat olleet samankaltaisia.
Tutkimusosaamisen hyödyntäminen voisikin keventää sitä maailmantuskaa, jota niin monet, varsinkin työuraansa vasta aloittelevat sosiaalityöntekijät kokevat. Monet sosiaalityön opiskelijoista ovat pohjimmiltaan maailmanparantajia, joita saattaa asiakastyön käytännöissä turhauttaa se, miten hitaasti maailma muuttuu huolimatta siitä, kuinka kovasti sitä yrittää muuttaa. Isokuortti kumppaneineen (2025) kuvaavat Taitava-hankkeen vahvistaneen tutkijoiden kokemusta tutkimustyön merkityksellisyydestä, sillä tutkimuksella on pyritty saavuttamaan käytännön hyötyä. Toimisiko tämä siis myös toiseen suuntaan? Käytännön työssä voi tavoitella myös tutkimuksellista hyötyä tietopohjan vahvistamiseksi, ja juuri tähän tarvitaan tutkimuksellista osaamista. Varsinkin hyvinvointialueiden nykyisessä tilanteessa, jossa sosiaalityöntekijöiden konkreettiset käytännön keinot vaikuttaa asiakkaan tilanteeseen ovat auttamatta kaventuneet, tuntuu ainakin itsestäni lohduttavalta, että työssä voi sentään parantaa maailmaa vaikkapa tiedon jalkauttamisen tai jopa tuottamisen kautta.
Sosiaalityön käytännön ja tutkimuksen vuoropuhelussa ei olekaan kyse vain tutkimustiedon jalkauttamisesta käytäntöön, vaan myös käytännöstä nousevien kysymysten tarkastelusta tieteellisen tutkimuksen keinoin. Sosiaali- ja terveyspalvelut toimintaympäristöineen uudistuvat jatkuvasti, ja muutoksen tueksi tarvitaan tutkittua tietoa, mieluiten tietysti nopealla aikataululla (Kivipelto & Saikkonen 2013; Hekkala ym. 2024). Sosiaalityön tutkimuksen jalkautuminen käytännön työn kentälle tämän tavoitteen saavuttamiseksi ei kuitenkaan ole yksioikoista, eikä monimutkaisessa toimintaympäristössä välttämättä kovin helppoakaan. Tutkimuksen teon reunaehdoista ja oikeutuksesta neuvotellaan useilla eri tasoilla, niin tutkimuslupaa hakiessa, aineistonkeruuta järjestettäessä kuin työyhteisöjen innostamisessa mukaan tutkimukseen (Ritala-Koskinen ym. 2025). Tutkijasosiaalityöntekijöiden panos voisi auttaa vastaamaan niihin haasteisiin, joita akateemisen tutkimuksen jalkautuminen hyvinvointialueiden toimintaympäristöön kohtaa.
Esimerkiksi SULAVA-hankkeessa tutkijasosiaalityöntekijät tekevät käytäntötutkimusta kukin omassa työympäristössään. Tällainen vertaisasetelma suhteessa tutkimusympäristön toimijoihin herättää toki monenlaista pohdintaa tutkijan positiosta ja vaikutuksesta tutkimuksen kulkuun, mutta toisaalta antaa valtavan etumatkan tutkimuksen oikeutuksen saavuttamiselle. Tutkimusympäristön luottamuksen ja hyväksynnän saavuttaminen on tutkimukselle erittäin tärkeää (Ritala-Koskinen ym. 2025), ja tähän pyrkiminen niin sanotusti sisältäpäin voisi auttaa karttamaan ulkopuolisen tutkijan kohtaamia sudenkuoppia. Luottamuksen liimana toimiminen käytäntö- ja tutkimusyhteisöjen välillä onkin Taitava-hankkeessa todettu yhdeksi tutkijasosiaalityöntekijöiden ansioksi (Isokuortti ym. 2025).
Uramallikokeiluihin liittyy siis paljon kiinnostavia mahdollisuuksia sosiaalityön tutkimuksen ja käytännön yhteen nivomiseksi sekä sosiaalityön tutkimusperustaisuuden edistämiseksi. Opiskelijan näkökulmasta innostavin mahdollisuus on kuitenkin se, ettei valmistuessaan tarvitse välttämättä suunnata akateemisen maailman byrokratiarattaisiin tutkimuksellista osaamista hyödyntääkseen. Uramalliohjelmien kaltaisten toimintamallien povataankin tarjoavan uudenlaisia työurakehityksiä sosiaalityöntekijöille ja vaikuttavan näin myös sosiaalityön veto- ja pitovoimaan (Pirkanmaan hyvinvointialue 2024; Isokuortti ym. 2025; Puuronen 2025). Odotankin innolla SULAVA-hankkeessa syntyviä tuloksia erityisen iloisena siitä, että olen päässyt tutustumaan uramallikokeiluun harjoitteluni aikana. Tutkijasosiaalityöntekijänä ei näet tarvitse valita, kummalla puolella käytännön ja tutkimuksen välistä kanjonia haluaa seistä: sen sijaan voi rakentaa sillan tuon railon yli, ja toivoa, että myös muut liittyvät rakennustalkoisiin.
Venla Haapaniemi, sosiaalityön maisteriopiskelija, Tampereen Yliopisto
Lähteet
Hannu-Jama, Marjo (2024) Näyttöön perustuva sosiaalityö Ruotsissa – perusta kestävälle tiedon ohjaukselle ja sosiaalityön vaikuttavuudelle. Kolumni, Sosiaalityön tutkimuksen seura. https://www.sosiaalityontutkimuksenseura.fi/2024/10/21/nayttoon-perustuva-sosiaalityo-ruotsissa-perusta-kestavalle-tiedon-ohjaukselle-ja-sosiaalityon-vaikuttavuudelle-2/. Luettu 19.3.2025.
Hekkala, Marja & Repo, Jenni & Räsänen, Jenni-Mari & Kuusisto, Katja (2024) Lukijalle. Teoksessa Marja Hekkala, Jenni Repo, Jenni-Mari Räsänen & Katja Kuusisto (toim.) Tutkiva sosiaalityö. Vaikuttava sosiaalityö muuttuvissa toimintaympäristöissä. Helsinki: Talentia ja Sosiaalityön tutkimuksen seura.
Isokuortti, Nanne & Jäppinen, Maija & Haikonen, Meri & Hyrri, Enni & Pasanen, Kaisa & Alatalo, Marjo & Laakso-Kiviluoto, Suvi (2025) Asiakastyön ja tutkimuksen yhdistäminen vahvistaa sosiaalipalvelujen tutkimusperustaisuutta. Yhteiskuntapolitiikka 90(1), 81–87.
Kivipelto, Minna & Saikkonen, Paula (2013) Tiedon tuotanto ja vaikuttavuustieto sosiaalityössä. Yhteiskuntapolitiikka 78(3), 313–332.
Muurinen, Heidi & Kääriäinen, Aino (2020) Integrating Theory and Practice in Social Work: An Intervention with Practitioners in Finland. Qualitative Social Work 19 (5/6), 1200–1218.
Pirkanmaan Hyvinvointialue (2024) Tutkimushanke vahvistaa sosiaalihuollon TKIO-toimintaa. 24.10.2024. https://www.pirha.fi/w/tutkimushanke-vahvistaa-sosiaalihuollon-tkio-toimintaa. Luettu 20.3.2025.
Puuronen, Anne (2025) Sosiaalityön vaikuttavuusosaamisen kehittäminen alueellisen hankkeen ja TKIO-toiminnan yhteistyönä – Sulava-malli. Luentoesitys Sosiaalialan asiantuntijapäivillä 11.3.2025. Talentia, Tampere.
Ristolainen, Hanna (2023) Sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden vahvistamisessa riittää työtä. Kolumni, Sosiaalityön tutkimuksen seura. https://www.sosiaalityontutkimuksenseura.fi/2023/10/25/sosiaalipalvelujen-vaikuttavuuden-vahvistamisessa-riittaa-tyota/. Luettu 19.3.2025.
Ritala-Koskinen, Aino & Salo, Arttu & Kalari, Tuuli & Virokallio, Vera (2025) Portinvartijuus sote-uudistuksen kehittämistyöhön jalkautuvassa tutkimuksessa. Teoksessa Aino Ritala-Koskinen, Jenni-Mari Räsänen & Arttu Salo (toim.) Sosiaalityö ja sote-integraatio. Tampere: Tampere University Press, 290–316.
Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos (2025) Sosiaalihuollon laatu ja vaikuttavuus Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla (SULAVA). www.pikassos.fi/sulava. Luettu 22.3.2025.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2025) Sosiaalityön yliopistotasoisen tutkimuksen valtionavustus. https://stm.fi/sosiaalityon-yliopistotasoisen-tutkimuksen-valtionavustus. Luettu 19.3.2025.