Olisiko jo aika tietää sosiaalityöstä toisin?

Tässä kirjoituksessa pohdin sosiaalityön opetuksen tapoja jäsentää ja määritellä sosiaalityötä. Sosiaalityön opetuksessa on tärkeä osoittaa tiedon ja tietämisen perustuvan joihinkin valittuihin käsitejärjestelmiin ja jäsennyksiin maailmasta. Esimerkiksi sosiaalityön opetus saattaa joissakin tilanteissa nojata turhan yksipuolisesti länsimaisiin sosiaalityön traditioihin, teorioihin ja arvoihin. Näin länsimaissa tehdystä ja tutkitusta sosiaalityöstä rakentuu ikään kuin normatiivinen tapa ymmärtää sosiaalityön käytäntöjä ja professiota, mikä ei kuitenkaan aina huomio sosiaalityön moninaisuutta erilaisissa yhteisöissä ja ympäristöissä (Gray 2005; Twikirize & Spitzer 2019).

Tietenkään ei ole olemassa mitään yksittäistä ja yhtenäistä käsitystä länsimaisesta sosiaalityöstä ja tässä(kin) kohtaa kompastun yleistyksiin. Mel Grayn (2005, 236) sanoin olisi ehkä toimivampaa puhua sosiaalitöistä, kuin yksittäisestä sosiaalityöstä. Viittaan länsimaisella sosiaalityöllä kuitenkin usein Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa tehtyyn ja tutkittuun sosiaalityöhön, jota on myös sovellettu kritiikittömästä eri maiden ja maanosien sosiaalityön koulutuksissa ja käytännöissä (Midgley 1981; Mwanza 2011).

Länsimaiseen sosiaalityöhön liitetään usein käsityksiä muun muassa yksilökeskeisyydestä, modernisaatiosta ja professionaalisuudesta (Gray & Fook 2004). Sosiaalityön koulutuksessa tarvitaan kuitenkin tietoa ylirajaisista ilmiöistä, kuten ympäristökriisistä, jonka ratkaisemiseksi (länsimaisella) yksilö- ja ihmiskeskeisellä sosiaalityöllä on ollut varsin vähän annettavaa (esim. Ranta-Tyrkkö & Närhi 2021). Samalla länsimaissa tehty ja tutkittu sosiaalityö mielletään usein alan universaaliksi sisällöksi, vaikka kyse on myös hegemonisesta ja etuoikeutetusta asemasta tietää ja määritellä hyvän sosiaalityön sisältöjä (ks. Levy ym. 2022).

On toki luontevaa opettaa ja jäsentää sosiaalityötä niiden käsitteiden ja teorioiden avulla, jotka vastaavat tulevien sosiaalityöntekijöiden työskentelykontekstia. Ylipäätään sosiaalityöntekijänä toimiminen edellyttää kansallisen lainsäädännön ja palvelujärjestelmän vahvaa asiantuntijuutta.

Mielestäni sosiaalityön opetuksessa on kuitenkin kuultava ja opittava kuulemaan moninaisista tavoista jäsentää sosiaalityötä. Laajempi käsitys sosiaalityöstä voi ensinnäkin tuottaa uusia näkökulmia ja keskustelun avauksia sosiaalityön koulutukselle. Toiseksi se voi vahvistaa opiskelijan kykyä reflektoida vallan merkityksiä suhteessa ammatilliseen asemaansa: mahdollisuus määritellä sosiaalityön sisältöjä on myös tietämiseen liittyvää valtaa, joka perustuu valittuihin käsitejärjestelmiin, maailmankuviin ja arvoihin. Kolmanneksi sosiaalityön tarkastelu globaalisti ja ylirajaisesti auttaa herkistymään suomalaisen sosiaalityön toimintaympäristön muutokselle eli monimuotoisuuden vahvistumiselle.

Käytännössä sosiaalityöhön sisältyviä hierarkkisoivia käsityksiä voidaan purkaa ja laajentaa tarkastelemalla opetusta normatiivisen toiston näkökulmasta. Viittaan normatiivisella toistolla vallankäyttöön, jolla tuotetaan luonnollistettuja tai hegemonisia jäsennyksiä erilaisista ilmiöistä (Ojala 2021). Normatiivisen toiston valta piilee siis siinä, että joistakin tiedoista ja tietämisen tavoista muodostuu oletuksia, kyseenalaistamattomia totuuksia ja itsestään selviä jäsennyksiä (ks. Vänskä 2011). Sosiaalityön koulutuksessa onkin olennaista tarkastella mahdollisia normatiivisia toistoja, joita liitetään kyseenalaistamatta oikeaan sosiaalityöhön.

On ristiriitaista opettaa opiskelijoita reflektoimaan ja jäsentämään oman taustansa merkityksiä ja ammatillisuuteen liittyviä vallan kysymyksiä, jos sosiaalityön koulutus ja opetus eivät itse tarkastele tietämiseen sisältyviä etuoikeuden ja hegemonian kysymyksiä.

Elina Laine

Yliopisto-opettaja, Turun yliopisto

Lähteet:

Gray, Mel (2005) Dilemmas of international social work: paradoxical processes in indigenisation, universalism and imperialism. International Journal of Social Welfare (2005) 14, 231–238.

Gray, Mel & Fook Jan (2004) The Quest for a Universal Social Work: Some Issues and Implications. Social Work Education 23 (5), 625–644.

Levy, Susan, Okoye, Uzoma O. & Ingram, Richard (2022) Making the ‘Local’ Visible in Social Work Education: Insights from Nigeria and Scotland on (Re)balancing and Contextualising Indigenous and International Knowledge. British Journal of Social work (2022) 52, 4299–4317.

Mwansa, Lengwe-Katembula (2011) ‘Social Work Education in Africa: Whence and Whither?’, Social Work Education 30 (1): 4-16.

Midgley, James (1981) Professional Imperialism: Social Work in the Third World. Ashgate Pub Co.

Ojala, Hanna (2021) Luento: Feminististen pedagogiikan historiaa – miten tähän aikaan on tultu? Feministisen pedagogiikan opintojakso 2021, syksy. Hilma-verkosto.

Ranta-Tyrkkö, Satu & Närhi, Kati (2021). Striving to strengthen the ecosocial framework in social work in Finland. Community Development Journal 56 (4), 608-625.

Twikirize, Janestic Mwende & Spitzer Helmut (2019) ‘Indigenous and Innovative Social Work Practice Evidence from East Africa’. Teoksessa: Janestic Mwende Twikirize & Helmut Spitzer (toim.) Social Social Work Practice in Africa Indigenous and Innovative Approaches. Kampala: Fountain publisher, 1—20. 

Vänskä, Annamari (2011) QUEER + PEDAGOGIA = MAHDOTON YHTÄLÖ? Kasvatus 42 (5), 455–467.