Minusta tulee sosiaalityöntekijä, koska haluan vaikuttaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin

Sosiaalityöntekijäpula on ollut kuluvana vuonna useasti esillä tiedotusvälineissä. Kuntien työvoimaennusteen mukaan jo nykyisellä sosiaalipalvelujen kysynnän tasolla pula sosiaalityöntekijöistä syvenee lähitulevaisuudessa. Myös muista sosiaali-, terveys- ja sivistysalan ammattilaisista, kuten varhaiskasvatuksen opettajista, sairaanhoitajista ja lääkäreistä, on ollut niukkuutta jo pitkään. Kevan tekemän työvoimatarveanalyysin mukaan tilanne heikkenee 2020-luvulla ja suhteellisesti eniten pulaa tulee olemaan sosiaalityöntekijöistä. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun mukaan sosiaali- ja terveysministeriö käynnistää ohjelman sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden varmistamiseksi.

Kysymys sosiaalityöntekijäpulasta tuntuu pelkistyvän usein keskusteluksi koulutuspaikkojen lisäämisestä ja opiskelijoiden valmistumisen nopeuttamisesta. Olen kuullut myös argumentointia, jonka mukaan sosiaalityöntekijäksi valmistutaan Suomessa keskimäärin liian vanhoina, jolloin ura asiakastyössä jää lyhyeksi. Tämä näkökulma aiheeseen on kuitenkin kovin kapea, ja se vaatii rinnalleen tutkittua tietoa. Tarvitaan tutkimustietoa, jonka avulla voidaan tuoda esille, miten sosiaalityöntekijäpulaan tulisi vastata ja miten turvata jo ammatissa toimivien alalla pysyminen.

Tutkimusta tarvitaan sosiaalityön koulutukseen valikoitumisesta, ammatinvalintamotiiveista sekä sosiaalityön opiskelijoiden uratoiveista ja jo valmistuneiden sosiaalityöntekijöiden erilaisista urapoluista. Tällä hetkellä tiedetään niukasti sosiaalityöntekijöiden ammatissa pysymistä ja kestäviä urapolkuja edesauttavista tekijöistä. Tarkastelu vaatisi rekisteriaineistojen käyttöä, jolloin sosiaalityöntekijäksi valmistuneita voitaisiin seurata useamman vuoden ajan ja täten tunnistaa erilaiset urapolut ja niihin kytkeytyvät tekijät.

Sen sijaan tiedämme suhteellisen paljon sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnista ja työn kuormittavuudesta sekä näitä selittävistä tekijöistä. Asiakastyö kunnissa koetaan kuormittavana. Pohjoismaissa eniten kuormitusta ja ristiriitoja työssään kohtaavat juuri Suomessa toimivat sosiaalityöntekijät (Blomberg ym. 2015; Saarinen ym. 2012). Sosiaalityöntekijät kokevat enemmän kuormitusta kuin muut kunnissa toimivat naisvaltaisten alojen ammattilaiset, kuten erityisopettajat, psykologit ja varhaiskasvatuksen opettajat (Junnonen ym. 2019). Resurssiniukkuus ja tehokkuuspaineet määrittävät vahvasti sosiaalityöntekijöiden työtä kunnissa (Mänttäri-van der Kuip 2015; 2016). Tämä tieto haastaa työntekijäpulaan liittyvän näkemyksen, että sosiaalityöntekijöitä koulutetaan liian niukasti ja liian hitaasti. Tutkimus viittaa pikemminkin siihen, että alalla jo toimivien toimintamahdollisuudet, resurssit ja työssä jaksaminen tulisi turvata.

Sosiaalityön koulutukseen on hakijoita ja voidaankin sanoa, että koulutus on vetovoimainen. Talentia ry:n vuonna 2019 tekemän kyselytutkimuksen mukaan kuitenkin vastavalmistuneista sosiaalityön maistereista noin kolmannes miettii alan vaihtoa. Talentian (2021) uusin kysely viestii samasta: sosiaalityöntekijät ovat tiukoilla jo työuran alussa. Lisäksi on todennäköistä, etteivät kaikki sosiaalityöstä valmistuvat halua työllistyä asiakastyöhön, koska sosiaalityön koulutus antaa valmiudet monenlaisiin asiantuntijatehtäviin. Tarvitsemme myös tästä tutkittua tietoa: Kuinka suuri osuus sosiaalityön opiskelijoista tähtää asiakastyöhön ja onko määrässä tapahtunut ajallista muutosta?

Ottaen huomioon kaiken edellä mainitsemani, olen kokenut tärkeäksi tutkia sosiaalityöntekijöiden urapolkuja aloittaen niinkin perustavanlaatuisesta kysymyksestä kuin ammatinvalinnasta. Ammatinvalintamotiiveja on keskeistä tutkia monestakin eri syystä, kuten ammatillisen kehittymisen, opintoihin sitoutumisen ja ammatissa pysymisen takia. Esimerkiksi sosiaalityön opiskelijoiden, joiden ammatinvalinnan taustalla vaikuttaa halu muuttaa yhteiskuntaa, on todettu olevan sitoutuneempia ammattiin kuin muut opiskelijat (Freund ym. 2013). Lisäksi sosiaalityön koulutuksessa on tärkeää tiedostaa, miksi opiskelijat ovat hakeutuneet opiskelemaan sosiaalityötä. Ammatinvalintamotiivit ohjaavat opiskelijoiden odotuksia opetuksen näkökulmista ja sisällöistä.

Tarkastelin juuri ilmestyneessä Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä Helena Blombergin ja Christian Krollin kanssa vuonna 2019 kerättyyn valtakunnalliseen kyselyaineistoon perustuen sosiaalityön pääaineopiskelijoiden ammatinvalintamotiiveja (ks. lisää Kallio ym. 2021). Kysyimme artikkelissa, millaiset ovat sosiaalityön pääaineopiskelijoiden ammatinvalintamotiivit Suomessa ja eroavatko nämä motiivit erilaisten taustamuuttujien mukaan. Tulosten mukaan opiskelijoiden enemmistön ammatinvalintamotiivit liittyvät ideologisiin ja sisäisiin motiiveihin. Opiskelijat eivät halua vain auttaa vaikeassa asemassa olevia, vaan myös vaikuttaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Sosiaalityö tieteenalana nähdään mielenkiintoisena ja sosiaalityön keskeiset arvot koetaan tärkeinä.

Vähemmän tärkeinä syinä pidetään ulkoisia motiiveja ja kokemuksia sosiaalisista ongelmista. On kuitenkin mainittava, että hieman yli puolet vastaajista pitää lähipiirin sosiaalisia ongelmia erittäin tai melko tärkeänä syynä ammatinvalinnan taustalla. Ulkoisista motiiveista keskeisin on halu valmistua ammattiin ja saada ammatillinen pätevyys. Kaikkein vähiten ammatinvalintamotiiveina mainitaan ulkoisiin motiiveihin lukeutuva palkkataso sekä henkilökohtainen kokemus sosiaalityön asiakkuudesta.

Motiiveja selittää usea tekijä, kuten sukupuoli ja puoluevalinta. Naiset perustelevat ammatinvalintaansa useammin ideologisella ja sisäisellä motivaatiolla kuin miehet. Miehet taas mainitsevat hieman useammin ammatinvalinnan taustalla vaikuttavan kokemukset sosiaalisista ongelmista kuin naiset. Vasemmistoliittoa ja vihreitä äänestäneet perustelevat ammatinvalintaansa useammin ideologisella ja sisäisellä motivaatiolla kuin kokoomusta ja keskustaa äänestäneet. Tämän lisäksi sosialidemokraatteja ja vasemmistoliittoa äänestäneiden ammatinvalinnan taustalla on useammin kokemukset sosiaalisista ongelmista kuin kokoomusta ja keskustaa äänestäneiden.

Oletimme, että sosionomitaustaisia opiskelijoita motivoi sosiaalityön pätevyyden saaminen ja työuralla eteneminen. Sen sijaan sosionomitaustaisia opiskelijoita motivoi samalla tavalla kuin muita opiskelijoita ideologiset ja sisäiset motiivit: sosiaalityön arvot, halu auttaa heikoimmassa asemassa olevia ja puuttua yhteiskunnallisiin epäkohtiin sekä sosiaalityön mielenkiintoisuus tieteenalana. Opiskelijoiden selvän enemmistön ammatinvalinta perustuu siis ideologisiin ja sisäisiin motiiveihin, mikä voi merkitä hyvää opiskelijoiden alalla pysymisen kannalta (esim. Freund ym. 2013). Kun motiivit ovat sisäisiä ja ammatin keskeiset arvot tärkeitä, työtä jaksetaan mahdollisesti paremmin. Toisaalta kun ideologiset motiivit törmäävät työn realiteetteihin ja julkisen sektorin jatkuvaan niukkuuteen, voi käydä päinvastoin. Siksi opiskelijoiden siirtymistä koulutuksesta työelämään tulisi tukea ja sosiaalityöntekijöiden toimintamahdollisuuksiin palvelujärjestelmän kontekstissa panostaa. Laillistettuja sosiaalityöntekijöitä kyllä piisaa ja sosiaalityön koulutukseen riittää hakijoita!

Johanna Kallio

Sosiaalityön professori

Sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto

Kirjallisuus

Blomberg H., Kallio J., Kroll C., Saarinen A. (2015): Job Stress among Social Workers: Determinants and Attitude Effects in the Nordic Countries. The British Journal of Social Work 45(7), 2089–2105.

Freund, Anat & Blit-Cohen, Edith & Cohen, Ayala & Dehan, Nicole (2013): Professional Commitment in Novice Social Work Students: Socio-Demographic Characteristics, Motives and Perceptions of the Profession. Social Work Education 32 (7), 867–887.

Junnonen S-R. et al. (2019): Sosiaalityöntekijöiden työn kuormittavuus ja siinä tapahtuneet muutokset vuosina 2000-2012. Janus 27 (2), 144-163.

Kallio J., Blombeg H., Kroll C. (2021): Miksi minusta tulee sosiaalityöntekijä? Tutkimus sosiaalityön pääaineopiskelijoiden ammatinvalintamotiiveista. Yhteiskuntapolitiikka 86 (5-6), 497-508.

Mänttäri-van der Kuip, M. (2016): Julkinen sosiaalityö pysyvän niukkuuden aikakaudella. Teoksessa S. Kannasoja, M. Kuronen & T. Poikolainen (toim.) Tutkiva sosiaalityö: sosiaalityön aika. Talentia-lehti ja Sosiaalityön tutkimuksen seura.

Mänttäri-van der Kuip, M. (2015): Work-related well-being among Finnish frontline social workers in an age of austerity. Jyväskylän yliopisto.

Saarinen A., Blomberg H., Kroll C. (2012): Liikaa vaadittu? Sosiaalityöntekijöiden kokemukset työnsä kuormittavuudesta ja ristiriitaisuudesta Pohjoismaissa. Yhteiskuntapolitiikka 77(4), 403-418.

Talentia (2021): Vastavalmistuneiden urapolut 2021. Vuosina 2019-2020 valmistuneiden Talentian jäsenten sijoittuminen työelämään sekä kokemukset saadusta koulutuksesta. Saana Landgrén / Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia.

Talentia (2019): Vastavalmistuneiden urapolut 2019. Vuosina 2017–2018 valmistuneiden Talentian jäsenten sijoittuminen työelämään. Saana Landgrén / Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia.