Palvelupiste: asumissosiaalisen työn, oppimisen ja tutkimuksen pienoisekosysteemi

Korona yhteiskunnan marginaaleissa -hankkeessa (KoMa 2021‒2023) on perustettu palvelupiste, jossa kävijän päihtymystila tai korvaushoitolääkitys ei ole toimintaan osallistumisen este. Toiminnan tavoitteena on vahvistaa marginaalisessa asemassa olevien henkilöiden, erityisesti asunnottomuutta kokevien, päihteistä riippuvaisten ja vankilasta vapautuvien ihmisten osallisuutta. Palvelupiste avattiin huhtikuun alkupuolella, ja muutamassa kuukaudessa se on vakiintunut noin 40‒60 päivittäisen kävijän kohtaamispaikaksi.

Koronaolosuhteissa uuden, fyysisen läsnäoloon perustuvan toiminnan käynnistämistä voisi pitää harkitsemattomana riskinottona. Alueellisia pandemiarajoituksia ja -suosituksia noudattaen palvelupisteessä on kuitenkin toistaiseksi onnistuttu välttämään koronaviruksen ja sen varianttien leviäminen. Kun suuri osa muista kohderyhmälle tarkoitetuista osallistumisen muodoista jouduttiin pandemian vuoksi sulkemaan, palvelupiste on poikkeuksellisissa olosuhteissa varmistanut osaltaan kohderyhmän ihmisten pääsyä välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon ääreen.

Toteutamme palvelupisteessä tutkimusta Tampereen yliopiston MARGI-tutkimusryhmän ja KoMa-hankkeen yhteistyönä. Viikoittainen yhteydenpito etänä tai paikan päällä on avannut mahdollisuuden myös tutkijalle olla osa yhteisöä. Paikan päälle meneminen on yhtäältä edellyttänyt eettistä harkintaa ja varautumista siihen, miten suojelen kohderyhmän ihmisiä mahdolliselta tartunnalta, jos oireettomana levitänkin virusta. Toisaalta palvelupisteessä viettämäni päivät ovat luoneet luottamusta tutkimusryhmän, työntekijöiden ja kävijöiden välille niin, että etäyhteydestäkin on muodostunut luonteva tapa toteuttaa tutkimusta.

Miten osallisuutta sitten luodaan tilanteessa, jossa asunnottomuudesta ja/tai päihderiippuvuudesta piirtyy palvelujärjestelmälle ja työntekijöille ennakoimaton, jopa kaoottinen arki? Miten luodaan tilaisuuksia ja paikkoja kokea arvokkuutta ja osallisuutta arjen täyttävän hädän keskellä? Mitä vaikutuksia tällaisella osallisuudella on?

Ilmeisin vaikutus palvelupisteen toiminnalla on siinä, että kohderyhmän ihmisillä on oleskeluun ja ajanviettoon paikka, joka sopeutuu heidän tarpeisiinsa. Palvelupisteen työntekijät auttavat myös ratkomaan esimerkiksi toimeentuloon, asunnon saamiseen tai muissa palveluissa asioimiseen liittyviä esteitä. Palvelupisteeseen jalkautuu viikoittain lukuisia erilaisia viranomaisia ja hankkeita, minkä myötä kynnys kävijöiden osallisuuteen muista palveluista madaltuu. Sisälle astuttuaan jokainen kävijä voi itse valita itselleen mieluisan tavan viettää aikaa, osallistua ja liittyä toisiin. Vaikka apua on tarjolla, osallistumisen ehtona ei ole sitoutuminen kuntoutumiseen tai elämänmuutokseen. Sääntöjä ja säännöt sääntöjen sopimiseen luodaan yhdessä, ja kaikkien yhteinen tehtävä on pitää säännöistä kiinni. Osallisuus on ikään kuin mahdollisuuksien kehä, johon sisään astumisesta, toimintaan ja toisiin liittymisestä sekä vaikuttamiseen osallistumisesta voi jokainen itse päättää (ks. Isola ym. 2017, 23‒42).

Palvelupiste on myös jatkuvan oppimisen foorumi. Kun osallisuustyössä astutaan palvelujärjestelmälle tutuista rakennuksista ja käytännöistä ”ei kenenkään maalle”, yhteistä toimintaa rakennetaan uteliaisuuden ja positiivisen riskinoton varassa. Kävijöiden vaihtelevan päihtyneisyyden vuoksi se tarkoittaa paitsi jatkuvaa valppautta ja salamannopeaa tilannearviointia, myös kävijöiden rohkaisua näkyvillä olemiseen esimerkiksi yhteisökokouksen puheenjohtajan roolissa. Vaikka yhteisössä arvostetaan erilaisia taitoja, ennakkoon ei voi aina tietää, jos vastuullisen roolin ottaja saakin jonkun toisen kävijän harmistumaan. Parhaimmillaan roolien kokeilemiseen kohdistuva kritiikki yltää myös työntekijän harkintakykyyn ja sen arviointiin, miten rohkaista ja suojella yksittäisiä kävijöitä ja yhteisöä, tasapaino säilyttäen.

Yhteisöön kuuluminen onkin työntekijöille, kävijöille, tutkijalle ja harjoittelujaan suorittaville opiskelijoille kuin mehiläisten piiri, jossa roolimallina olemisen valokeila osuu vuorotellen jokaiseen, ja kaikilla on koko ajan tilaisuus oppia lisää. Tässä mielessä palvelupiste on pienoismalli asunnottomuuden ja päihderiippuvuuden arkea, opetusta, kehittämistä, tutkimusta ja asumissosiaalista työtä yhdistävästä ekosysteemistä. Ekosysteemistä, jollaista sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialojen ennakointiryhmä ehdottaa asiakaslähtöisten palvelujen kehittämiseksi. (Osaamisen ennakointifoorumi 2020.)

Marja Hekkala, tutkija, Tampereen yliopisto

Lähteet:

Isola, Anna-Maria & Kaarinen, Heidi & Leemann, Lars & Lääperi, Raija & Schneider, Taina & Valtari, Salla & Keto-Tokoi, Anna (2017) Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työpaperi 33/2017. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135356/URN_ISBN_978-952-302-917-0.pdf?sequence=1

Osaamisen ennakointifoorumi (2020) Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialojen palveluiden koulutus- ja osaamistarpeita vastaavat koulutuksen kehittämisehdotukset https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/SoTeHy-kehitt%C3%A4misehdotukset%20pj%20hyv%C3%A4ksynyt%2018122020.pdf