Interventiotutkimuksen toteutus – tutkijan näkökulma

Olen kolmisen vuotta ollut mukana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa PROMEQ-tutkimushankkeessa (2016–2019), tarkemmin osallisena työpaketissa, jonka tarkoituksena on ollut ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Tämä kolumni-teksti jatkaakin syksyllä 2017 kirjoittamaani kolumni-tekstiä ”Ikäihmiset osallistumassa ja vaikuttamassa”, josta voi lukea ajatuksiani hankkeen varhaisemmasta vaiheesta. Nyt tutkimushanke on päättymässä ja minun on mahdollista muistella jo taaksepäin interventiotutkimuksen vaiheita; paljon on tullut oppia!

Hankkeessa aloittaessani olin interventiotutkimuksen osalta uuden äärellä: sosiaalitieteissä interventiotutkimusten toteuttaminen on ollut ja on vieläkin suhteellisen harvinaista. Siksi tutkimuksen toteutus on kokonaisuudessaan ollut kaikkien pienimpienkin yksityiskohtien pohtimista yksin ja yhdessä tutkijakollegoiden kanssa. Tässä vaiheessa on helppo sanoa, että vaikka interventiotutkimuksen toteutus eri vaiheineen olisi tutkijalle tuttua, kolme vuotta interventiotutkimuksen suunnitteluun yhdessä ”kentän” kanssa, toteutukseen ja arviointiin, on käytännössä kutakuinkin mahdotonta. Tarvitaan aikaa pohdiskeluun, lukemiseen, yhteistyötahojen löytämiseen, heidän motivoimiseensa sisällöllisesti ja resurssien osalta (vähintään ajallisesti, usein myös rahallisesti), yhteiseen suunnitteluun erilaisten tahojen aikataulupaineissa, suunnitteluun, interventioon osallistuvien rekrytoimiseen (ketä, mistä, millä kriteereillä, kenen toteuttamana), intervention toteuttamiseen eri vaiheineen ja tapahtumineen, kyselylomakeaineiston keräämiseen (täyttö itsenäisesti, kasvokkain, puhelimitse) ennen, aikana ja jälkeen intervention toteutuksen, päiväkirja-aineiston keräämiseen intervention aikana, haastatteluiden toteuttamiseen intervention päättymisen jälkeen, aineistojen tallentamiseen, aineistojen analysointiin ja raportointiin, tiedottamiseen, erilaisten seminaarien pitämiseen, politiikkasuositusten tuottamiseen sekä hankkeen hallinnollisiin tehtäviin, tässä siis joitakin esimerkkejä PROMEQ-hankkeesta. Tekeminen on ollut mahtavaa, mutta kärjistetysti sanottuna: hankkeen aikana ehti kerätä aineiston ja artikkelien kirjoittaminen on melkeinpä jäänyt hankkeen loppumetreille. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että meillä on jatkossa edelleen analysoitavana kiinnostavia aineistoja!

Monia pohdintoja hankkeen aikana on liittynyt muun muassa interventiotutkimukseen tiedon tuottamisen tapana. Yhtenä nostona pohdinnoista: pitääkö koe– kontrolli-asetelmaan pohjautuvan tutkimuksen aina ehdottomasti olla protokollan mukaista ollakseen luotettavaa ja vaikuttavaa? Ajattelen tässä vaiheessa esimerkiksi seuraavaa. Pitää, jos halutaan interventiotutkimuksen ehdot täyttävää tutkimustietoa ja jos vain sellaista tietoa pidetään luotettavana ja vaikuttavana. Ei pidä, mikäli voidaan hyväksyä, että ”elämä” on ”väliintuleva” tekijä tai esimerkiksi kun tehdään tutkimusta vahvasti osallistumisen käsitteen näkökulmasta. Tällöin osallistuminen voi olla yllättävää ja viedä tutkimusta ihan uuteen suuntaan, sinne, mitä tutkija ei ollut osannut ennakoida. Tästä esimerkkinä se, että jos tutkijoiden ajatuksena on löytää tutkimukseen mukaan kotiin yksin jääneitä ikäihmisiä ja suunnitella heidän kanssaan interventio, joka edistää ikäihmisten hyvinvointia kotona ja tukee kotona asumista, niin ikäihminen ei välttämättä haluakaan interventiota kotiin, vaan hän haluaa päästä pois kotoa. Tällöin ikäihmisten osallisuus suuntaakin tutkimuksen uuteen suuntaan, jolloin myös tulosmuuttujat, eli muuttujat, joilla intervention vaikuttavuutta arvioidaan, voivat muuttua, ainakin osittain. Tärkeää on olla valmis muutoksiin ja olla valmis tutkimaan myös yllättäviä, ennakoimattomia asioita ja tekijöitä. Tähän suosittelen avuksi keräämään määrällisten aineistojen lisäksi laadullisia aineistoja. Tällöin tutkijalla on mahdollisuus tutkia intervention erilaisia vaikutuksia ja löytää toisiaan mahdollisesti täydentäviä tai täsmentäviä vaikutuksia.

Loppuajatuksena haluan tuoda esiin, että interventiotutkimuksen toteuttaminen sosiaalitieteissä on mahdollista, mielekästä ja kiinnostavaa. Sosiaalityössä – laajasti ajatellen – tarvitaan monenlaista tietoa, ehdottomasti myös vaikuttavuustietoa.

Sirpa Kannasoja

Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, sosiaalityö