Maailmanlaajuiset kysymykset ja paikallinen sosiaalityö

Sosiaalityön tutkimuksen päivien 2019 teemaksi valittiin Muuttuvat rajat ja vastuut – globaali ja lokaali sosiaalityössä. Taustalla on ajatus siitä, että globaalit ilmiöt ja muutokset tuottavat enenevässä määrin haasteita myös paikallisille sosiaalityön käytännöille.

Muutos on sosiaalityön ydinteema. Perinteinen käsitys on, että sosiaalityön on kyettävä vastaamaan yhteiskunnallisella tasolla ilmeneviin muutoksiin, tunnistettava niiden merkitykset ja ilmenemisen muodot yksilö- ja yhteisötasoilla ja myös tuotettava muutosta oman missionsa ja eettisten sitoumustensa pohjalta. Kansalliset muutokset ovat kuitenkin yhä enemmän sidoksissa globaaleihin muutoksiin. Sosiaalityötä ammattina ja tieteenalana on kritisoitu siihen juurtuneesta metodologisesta nationalismista (Harrikari & Rauhala 2018; Ranta-Tyrkkö 2018), jossa sosiaalityön teoria tai toimintaorientaatiot eivät tunnista riittävästi kohdattavien ilmiöiden globaaleja kytköksiä.

Sosiaalityön tutkimuksen päivillä luennoivat Timo Harrikari ja Pirkko-Liisa Rauhala (mt.) toteavat 1980-luvulla käydyn beckiläisen riskikeskustelun olevan realisoitumassa. Tekninen kehitys on ollut nopeaa, keskinäisen riippuvuuden määrä lisääntynyt, ihmisten verkostot ovat muuttuneet polysentrisiksi, mikä merkitsee käsityksen mikro- ja makrotasojen käymisestä vanhanaikaiseksi. Ihminen voi olla samanaikaisesti eri tasoilla, maailma on yksilöillä kännykässä. Mitä on tapahtunut sosiaalityössä? Miten sosiaalityö kohtaa ihmisten uudenlaiset arkiset syklit ja monentasoisen kehityksen tuomat mahdollisuudet sekä niistä ulos jäämiset? Mihin osallisuutta ja kuulumisen tunnetta luodaan?

Tutkimuksen päivillä luennoiva Karen Lyons määrittelee glokaalin sosiaalityön globaalien ilmiöiden ja niiden paikallisen relevanssin sekä vaikutusten jatkuvaksi vuoropuheluksi, sekä transnationaalisten kysymysten, teknologisten muutosten ja niiden paikallisten sovellutusten väliseksi suhteeksi (Lyons & May-Chahal 2017). Karen Lyons ja Corinne May-Chahal nostavat yhtenä keskeisenä kysymyksenä sen, missä määrin nykyinen sosiaalityön arvoperusta voidaan nähdä universaalina ja missä määrin se edustaa länsimaisia kulttuurisia käsityksiä ja oletuksia.

Maahanmuutto, kestävä kehitys, ympäristökysymykset näyttäytyvät tavalla tai toisella myös sosiaalityön arjessa. Satu Ranta-Tyrkkö (2018) kirjoittaa ilmastonmuutoksen edellyttävän tilallisesti ja ajallisesti kaukaisia toisia koskevan etiikan terävöittämistä. Ilmastonmuutos merkitsee ekologisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia muutoksia, konfliktien ja siirtolaisuuden lisääntymistä, jotka viime kädessä näyttäytyvät paikallisessa sosiaalityössä. Tämä edellyttää sosiaalityöltä eettis-moraalisena toimijana uudenlaista suhdetta omaan tehtäväkenttäänsä. Kun rakenteet eivät ole pysyneet yhteiskunnallisten muutosten vauhdissa seuraa tilanteita, jotka näyttäytyvät tällä hetkellä esimerkiksi turvapaikkaa hakeneiden ihmisten päätymisenä paperittomuuteen, yhteiskunnan ulkopuolelle, eriarvoiseen ja uhattuun asemaan.

Vuonna 2015 turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi kymmenkertaiseksi verrattuna edelliseen vuoteen. Kun vielä 2000-luvun alussa turvapaikanhakijoita tuli vuosittain Suomeen keskimäärin 2000 henkilöä, vuonna 2015 heidän määränsä oli noin 32 000. Sittemmin tilanne on rauhoittunut, mutta edelleen turvapaikanhakijoiden tilanteesta käydään vilkasta keskustelua medioissa ja politiikassa. Vuoden 2015 tilanteeseen ei oltu Suomessa varauduttu ja siihen reagoitiin perustamalla nopeaan tahtiin vastaanottokeskuksia, joilla pyrittiin varmistamaan maahan tulleiden perustarpeet ja hallinnollisten prosessien eteneminen. Ihmisten vastaanottaminen kriisien ja hädän keskeltä synnytti suomalaisessa yhteiskunnassa sekä auttamishalua että jopa muukalaisvihan tapaista yhteisöllistä toimintaa (esim. Soldiers of Odin). (Tarvainen & Hautala 2018). Globaaleihin ongelmiin liittyvät inhimillinen hätä, kuten elinkelvottomat ja turvattomat elinolosuhteet, nälkä, väkivalta ja ihmisten kokemat kauheudet ovat ajaneet ihmiset pois juuriltaan hakemaan apua maista, joissa he uskovat olevan hyvinvointia ja turvaa. Ilmastonmuutos koskettaa kaikkia ja maailmalla olevat levottomuudet eivät ole jossakin kaukana vaan täällä, tässä ja nyt haastaen sivistysvaltio Suomea ratkomaan osaltaan näitä ongelmia.

Mitä nämä tarkoittavat sosiaalityölle? Millä tavoin esimerkiksi oikeudenmukaisuuden kysymykset asettuvat uudelleen jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä? Millaisia haasteita sosiaalisen integraation ylläpitämisen, epätasa-arvon ja köyhyyden vähentämisen kysymykset kohtaavat? Mitä tarkoittaa tiivistynyt moderni tässä ajassa ja miten se haastaa sosiaalityötä?

Sanna Hautala & Marjo Romakkaniemi

Lapin yliopisto

Lähteet:

Harrikari, Timo & Rauhala, Pirkko-Liisa (2018) Towards glocal social work in the era of compressed modernity. Routledge. London and New York.

Lyons, Karen & May-Chahal, Corinne (2017) Glocal social work. European Journal of Social Work 20 (1), 1-4.

Ranta-Tyrkkö, Satu (2018) Tulevat ilmastot ja Sosiaalityön etiikka. https://alusta.uta.fi/2018/11/02/tulevat-ilmastot-ja-sosiaalityon-etiikka/?fbclid=IwAR2S-atc6KJ8qoG0yp9L0Tdlv5DvjTqtknHQy0eaxtl0cCJr2MgHTxpeK8Q.

Tarvainen, Laura & Hautala, Sanna (2018) Paperittomuuteen pakotetut. Oikeus 47 (4), 338-357.