Sosiaalityön asiantuntijuus muutoksessa

Uudessa sosiaalityön tutkimuksen vuosikirjassa Sosiaalityön muuttuva asiantuntijuus tarkastellaan sosiaalityön asiantuntijuuden ja osaamisen haasteita tämän ajan avoimissa ja muuttuvissa konteksteissa. Sosiaalityön asiantuntijuus on merkittävässä murrosvaiheessa, mikä kytkeytyy samanaikaisesti useaan yhteiskunnan eri ulottuvuuksilla vaikuttavaan tekijään. Suuria megatrendejä ovat esimerkiksi globalisoituminen ja maahanmuuton kysymykset, uusliberalistinen talouspolitiikka, hyvinvointivaltiolliset muutokset sekä kaikkialla etenevä digitalisoituminen. Järjestelmätasolla muutoksia tuottavat tavoitteeksi asetettu maakunta- ja sote-uudistus, palvelujen markkinoistuminen sekä voimistuvat vaikuttavuuden vaateet ja tiedon tarpeet. Kansalaisten hyvinvointia varjostavat eriarvoisuuden ja huono-osaisuuden kasvaminen. Heikoimmassa asemassa olevien ongelmat, kuten pitkäaikaistyöttömyys, päihde- ja mielenterveysongelmat, köyhyys, huono-osaisuus sekä syrjäytymisriskien lisääntyminen kasvattavat tarvetta jäsentää ja pohtia sosiaalityön asiantuntijuutta.

Vuosikirjassa analysoidaan sosiaalityön asiantuntijuutta muun muassa sosiaalityön poliittisuuden, hallinnan, jaetun tiedon, teknologia- ja terapiaosaamisen, globalisoitumisen, interprofessionaalisuuden, valinnanvapauden sekä palvelujen markkinoistumisen näkökulmista. Teoksessa korostuu sosiaalityön tehtävä relationaalisena ja kriittisenä sosiaalisen asiantuntijana, jonka peruspilareina on työn suhteisuus yksilö-, yhteisö-, yhteiskunta- ja globaaleilla tasoilla. Niiden summana sosiaalityöstä rakentuu vuosikirjassa monimuotoisempi tehtävä- ja asiantuntijuusalueiden kokonaiskuva verrattuna perinteiseen sosiaalityön ymmärtämiseen asiakastyönä ja asiakkaiden lähiyhteisöjen kanssa tehtävänä työnä.

Keskustelua sosiaalityön asiantuntijuudesta on pitkälti hallinnut postmoderni konstruktiivinen teoria, jossa huomiota on kiinnitetty institutionaaliseen ja professionaaliseen valtaan sekä niistä kumpuaviin kielen ja käytäntöjen itseymmärrykseen. Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka riittävästi postmodernin asiantuntijuuden ja reflektiivisen ammatillisuuden käsitteet ja tulkinnat vastaavat ja riittävät tämän päivän ja lähitulevaisuuden sosiaalityön muutoshaasteisiin. Yhä tärkeämmäksi nousee kysymys, mikä on sosiaalisen muuttuvan asiantuntijuuden teoreettinen, käsitteellinen ja empiirinen perusta? Sosiaalityön asiantuntijuuden teoreettiset ja tutkimukselliset jäsennykset kaipaavat muutoksen aikakautena uudistamista. Työ kohtaa monen tasoisia muutostarpeita, jotka kytkeytyvät poliittis-ideologisiin, hallinnollis-taloudellisiin sekä tutkimustietoon perustuvan asiantuntijuuden haasteisiin ja uudelleen määrittymiseen.

Kuten Anneli Pohjola vuosikirjassa painottaa, toimintaympäristön merkittävässä muutoksessa haasteeksi nousevat sosiaalityön ydintehtävien kirkastaminen ja vahvistaminen. Se edellyttää murroksen analyysin ja asiantuntijuuden uusien ulottuvuuksien jäsentämisen ohella myös paluuta työn juurille, sen yhteiskunta- ja sosiaalipoliittiseen tehtävään. Vuosikirjan monessa tekstissä painotetaan, että sosiaalityössä tarvitaan myös uudenlaista poliittisen ja kriittisen asiantuntijaprofiilin nostamista. Tämä edellyttää sosiaalityön teoreettisen ja ideologisen perustan jäsentämistä ja jäntevöittämistä.

Kirjassa halutaankin korostaa ja muistuttaa, että sosiaalityö on tiedeperustainen ammatti ja sen uusiutumiskyvyn avain on systemaattisen tieteellisen tutkimustiedon käyttö työn ja asiantuntijuuden perustana. Asiantuntijuuden muutosta voi saada huomattavasti aikaisempaa paremmin haltuun edistämällä alan tutkimusta, mikä mahdollistaa myös muutoksessa tarvittavien vaihtoehtoisten käsitteiden ja teoreettisen ymmärryksen vahvistamisen. Vuosikirja on ajankohtainen ja moniulotteinen puheenvuoro liikkeessä olevan sosiaalityön asiantuntijuuden ehdoista ja mahdollisuuksista. Kirja soveltuu laajasti sosiaalityön ja sosiaalialan ammattilaisille, tutkijoille, opettajille, opiskelijoille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittäjille.

Jari Lindh

YTT, yliopistonlehtori (ma), Lapin yliopisto