Käytäntötutkimusta lännestä ja idästä – terveisiä Hong Kongista!

Osallistuin toukokuun lopulla Hong Kongissa järjestettyyn neljänteen kansainväliseen käytäntötutkimuksen konferenssiin (4th International Conference on Practice Research). Konferenssi kokosi yhteen noin 250 sosiaalityön, sosiaalipolitiikan, sosiologian, psykologian ja terveystieteiden tutkijaa ja käytännön toimijaa.

Käytäntötutkimus ymmärrettiin konferenssissa laajasti; kaikkien osallistujien pienimpänä yhteisenä nimittäjänä oli sitoutuminen joko käytännön kannalta relevanttiin tutkimukseen tai tutkimusperustaiseen käytäntöjen kehittämiseen. Tästä näkökulmasta suuri osa suomalaisesta sosiaalityön tutkimuksesta olisi sopinut osaksi konferenssia.

Tutkimusasetelmien ja -tulosten käytäntörelevanssin lisäksi käytäntötutkimuksen erityispiirteiksi määriteltiin useissa puheenvuoroissa tiedontuotannon prosessien neuvottelevuus ja keskustelevuus, eri toimijoiden osallisuus tutkimuksen eri vaiheissa sekä tutkimustulosten huolellinen palauttaminen käytäntöön. Konferenssin keskiössä oli kysymys tutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, jonka korostamiseksi ohjelman osana oli kysymykseen keskittyneitä keskustelufoorumeita, Social Impact Discussion Forums.

Monitieteisyyden ohella konferenssissa korostui käytäntötutkimuksen monimenetelmäisyys. Kyseessä ei ole yksittäinen metodi, vaan ennemminkin tutkimuksen tekemisen asento ja sitoutuminen tietynlaiseen tiedonintressiin. Käytettävät menetelmät valitaan – kuten yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa yleensä – sen mukaisesti, mihin kysymykseen etsitään vastausta. Konferenssissa esitellyt tutkimusasetelmat vaihtelivatkin perinteisistä satunnaistetuista kontrolloiduista koeasetelmista ja etnografisesta kenttätyöstä luoviin yhteistutkijuuskokeiluihin ja tiedon louhintaan asiakasdokumentaatioaineistoista.

Kontekstin merkitys ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kontekstuaalisuus korostui, kun osallistujia oli idästä ja lännestä, globaalista pohjoisesta ja globaalista etelästä. Konferenssin noin 250 osallistujan joukossa laajimmin edustettuina olivat Hong Kong ja Singapore. Myös Kiinasta, Yhdysvalloista ja Australiasta oli paljon osallistujia. Euroopan maista vahvimmin edustettuina olivat Iso-Britannia, Tanska ja Suomi.

Kontekstien moninaisuudesta huolimatta – tai kenties sen ansiosta – konferenssissa käsiteltiin monia suomalaisen sosiaalityön kannalta tavattoman ajankohtaisia ja tärkeitä kysymyksiä. Yhtenä sellaisena mieleeni jäi professori Lynette Joubertin plenaariesitelmä, jossa hän analysoi sosiaalityön paikkaa osana syöpään sairastuneiden naisten moniammatillista hoitoa ja tukea. Australialaistutkija onnistui erinomaisesti jäsentämään sosiaalityön erityisosaamista ja antamaan välineitä sen artikuloimiseen näyttöön perustuvaan käytäntöön orientoituneessa sairaalamaailmassa. Joubertin puheenvuoro ja muut plenaariesitelmät ovat katsottavissa videotallenteina konferenssin Facebook-sivulla (https://www.facebook.com/4th-International-Conference-on-Practice-Research-583175115168781/).

Ennen Hong Kongia käytäntötutkimuksen äärelle on kokoonnuttu Salisburyssa 2008, Helsingissä 2012 ja New Yorkissa 2014. Seuraava eli järjestyksessään viides kansainvälinen käytäntötutkimuksen konferenssi järjestetään jälleen uudella mantereella eli Melbournessa, Australiassa keväällä 2020. Suomessa tehdään paljon tutkimusta, joka sopisi hyvin siellä esiteltäväksi – toivottavasti Melbournen konferenssissa on yhä monipuolisemmin esillä suomalaista sosiaalityön tutkimusta!

Maija Jäppinen, yliopistonlehtori, VTT, Helsingin yliopisto