Asiakastyöhön tarkoitetut asiakirjat arvioinnin välineinä? (Kirsi Günther YTM, väit. 11/2015 )

Tänä päivänä on vaikea kuvitella ammatillista auttamistyötä, jossa ei kirjoitettaisi erilaisia tekstejä ja asiakirjoja.  Väitöskirjani ”Asiakasdokumentaatio arviointina mielenterveystyön arjessa. Tutkimus ammatillisesta kirjaamisesta” kytkeytyy mielenterveystyöhön, tarkemmin sanottuna mielenterveysjärjestön tuottamien tuetun asumisen ja kuntoutuskurssin toimintaan, joita järjestö tuottaa kunnalle tilaaja-tuottajamallin periaatteella. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaisia asiakirjoja mielenterveysalan ammattilaiset kirjoittavat, miksi ja miten niitä kirjoitetaan sekä mikä niiden funktio on arvioinnissa. Tutkimalla asiakirjoja ja kirjaamista voimme tulla tietoisemmiksi ammattilaisten arkisista kirjaamiskäytännöistä ja siitä, mikä asiakirjojen merkitys on heille ja heidän asiakkaalleen sekä miten uusi julkisjohtaminen, erityisesti arviointikulttuurin leviäminen on vaikuttanut teksteihin ja kirjaamiseen. 

Uuden julkisjohtamisen myötä arviointikulttuuri on levinnyt ammatilliseen työhön ja kirjaamisen käytäntöihin. Ajattelen, että asiakastyöhön tarkoitetuista asiakkaan asiakirjoista on tullut niin asiakkaan kuin ammattilaisen arvioinnin välineitä. Niiden avulla ammattilaiset suunnittelevat asiakkaan kuntoutusta ja arvioivat asiakkaan toimintaa ja tarpeita sekä raportoitavat omaa työtään palvelunostajalle; mitä ja kuinka paljon he ovat tehneet asiakkaan auttamiseksi ja tukemiseksi.

Asiakkaan asiakirjoihin ammattilaiset ovat tuottaneet arviointitietoa kirjaamalla kuvauksia ammatillista kieltä käyttäen. Kirjauksista on luettavissa sairaanhoidolliset, lääketieteelliset ja psykososiaaliset kuvaukset asiakkaan sairauksista, lääkityksistä, edistymisestä, tuesta ja avusta sekä tukitoimista ja kuvaukset siitä, miten ja kuinka ammattilainen on auttanut ja tukenut asiakasta.  Arviointitietoa ammattilaiset kirjaavat työntekijälähtöisesti, yksityiskohtaisesti ja moniäänisesti. Kirjauksissa on läsnä myös ajallisuuden aspekti; ammattilaiset kirjaavat kuvauksia asiakkaan menneestä ja nykyisestä tilanteesta, ongelmista, hänen selviytymisestä, edistymisestä tai taantumisesta sekä siitä, miten ja millaisilla palveluilla ammattilaiset ovat tukeneet asiakasta. Kirjauksia ammattilaiset ovat vahvistaneet muiden asiantuntijoiden kuten lääkärin ja psykologin ääniä hyödyntäen. Asiakkaan kertomus omasta elämästään ja kuntoutumisestaan on jäänyt sivurooliin tekstissä.  

Asiakkaan asiakirjoja lukiessani jään pohtimaan, kenen asiakirjoista on viime kädessä kyse – asiakkaan, ammattilaisen vai palveluostajan? Mihin käyttöön kyseiset asiakirjat on suunniteltu: asiakkaan kuntoutukseen, ammatillisen kuntoutuksen suunnitteluun ja arviointiin vai ammattilaisen tai palvelunostajan toiminnan näkyväksi tekemiseen ja arviointiin? Katson, että arvioinnin käytäntöjen äärelle on tärkeää pysähtyä. On hyvä miettiä sitä, miten ja mihin arviointitietoa käytetään sekä miten ja millaisilla lomakkeilla ja asiakirjapohjilla arviointitietoa kerätään ja miten arviointitietoa kirjataan.