Backspegel
Toimin kaksi vuotta Sosiaalityön tutkimuksen seuran hallituksen puheenjohtajana ja pyrin tässä reflektoimaan seuralle keskeisiä teemoja. Käytän metaforaa ”backspegel”; ajan eteenpäin mutta katson takaa mitä siellä tapahtuu.
Luonnehdin Sosiaalityön tutkimuksen päivillä Turussa seuran toimintaa yhteistoiminnalliseksi vaikuttamiseksi. Vaikuttamistyö on pitkäaikaista ja perustuu vahvoihin ja laajoihin verkostoihin. Seura tekee yhteistyötä muiden tieteellisten yhdistysten kanssa, lähimpänä sosiaalipoliittinen yhdistys sekä nuorisotutkimusseura. Vahvana pohjana toimii tiivis yhteistyö Sosnet verkoston kanssa. Seuran hallitus sinällään pitää sisällään vahvat verkostot, olemme sosiaalityön opiskelijoita, jatko-opiskelijoita, järjestön edustajia, yliopiston opettajia ja tutkijoita, Sosiaalialan osaamiskeskuksia ja sosiaalialan ammattikorkeakouluverkostoa, Talentia, joka jo sinällään takaa laaja-alaisuutta. Vaikka näiden listaaminen kuulostaa turhanpäiväiseltä toteamiselta, niin on syytä pysähtyä siihen ja kysyä käytämmekö kaikkia verkostoja tehokkaasti ja teemmekö oikeita asioita. Kävimme viime vuonna keskustelua pohjoismaisten tutkimusseurojen kanssa ja totesimme että nyt on aika uusiutua ja profiloitua ja samalla tehostaa pohjoismaista yhteistyötä. Seura teki myös viime vuonna jäsenkyselyn kartoittaakseen mitä jäsenet itse on mieltä ja tämä antaa pohjan tuleville keskusteluille.
Sosiaalityön tutkimuksen päivät ovat vuodesta vuoteen kerännyt sadoittain osallistujia. Ne eivät vain ole tutkijoiden kokoontumisia mutta myös opiskelijoiden ja käytännön toimijoiden. Tutkimuspäivillä on hyvä fiilis ja niiden voima piilee laadukkaissa workshopeissa. Sosiaalityön aiheita tutkitaan monipuolisesti ja luovasti ja on ollut häikäisevää seurata sitä tutkimuksellista riemua ja korkeaa laatua mikä näkyy workshopeissa. Ilman sosiaalityön yliopistollista koulutusta tämä ei olisi mahdollista.
Tästä näkökulmasta on ollut surkuhupaisaa seurata viimeaikaista keskustelua yliopistollisen koulutuksen tärkeydestä. On kiistelty korkeakoulujen päällekkäisyydestä samalla unohtaen sitä tosiasiaa, että koulutukset eroavat ja tuottavat erilaista ammattipätevyyttä, ammatteja jotka ovat tarpeellisia sosiaalialalla kuten sosiaalikasvattajat, geronomit, sosionomit sekä sosiaalityöntekijät. Tutkimuksellisuus ja analyyttisyys ovat silti ne peruskivet, jonka päällä sosiaalityön yliopistokoulutus seisoo. Helsingin yliopiston (entinen) sosiaalityön opiskelija kiteytti hyvin taannoin Helsingin yliopiston Flamma sivuilla miksi sosiaalityötä opiskellaan yliopistossa.
“Sosiaalityössä yhdistyy mielestäni hienosti ymmärrys yhteiskunnan rakenteiden ja ilmiöiden vaikutuksista ihmisten arkielämään ja kokemukseen. Työssä tarvitaan sekä teoreettista ymmärrystä, että käytännön kykyä olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Sosiaalityöntekijällä tulee olla kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin, sosiaalipoliittiseen järjestelmään ja kyky analyyttiseen ajatteluun. Samalla kuitenkin pitää olla kiinnostus ihmisten kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Työssä pitää olla ennakkoluuloton ja avoin, mutta samalla rohkea kohtaamaan hyvin monenlaisia ihmisiä ja tilanteita. “
Sosiaalityö on vaikuttavaa yhteiskunnallista työtä ja haastaa tutkimusta kriittisyyteen ja luovuuteen. Tutkimusorientaatio on keskeinen elementti, jota myös tämä entinen opiskelija painotti kuvatessaan sosiaalityön arkea:
“Sosiaalityön arjessa tehdään todella hienoa ja vaikuttavaa työtä, mikä ei ole julkisuudessa ilmeisestikään kovin kiinnostavaa. Vaikka pääsääntöisesti työmme on aika ongelmalähtöistä, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö työtä siitä huolimatta voisi tehdä positiivisella ja toiveikkaalla tavalla. Toisaalta on myös meidän ammattilaisten omalla vastuulla tuoda esiin onnistumisia ja hyviä kohtaamisia sekä tuottaa tietoa ihmisten tilanteista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä eikä odottaa, että ehkä joku joskus kysyy meidänkin mielipidettämme.”
Sosiaalinen Tekijä/ Sociala Faktorn on tehnyt ja tekee ura-uurtavaa työtä murtaakseen kielteistä kuvaa sosiaalityöstä sekä tuottamaan tietoa ja keskustelua ajankohtaisista ilmiöistä. Samanlaisia verkostoja on syntynyt mm Ruotsissa “Nu bryter vi tystnaden” ja “Susa – Socialt arbete med utsatta”.
Sosiaalityötiede voi hyvin, väitöskirjoja syntyy tasaiseen tahtiin ja yhä kiihtyneellä voimalla. Veikkaisin, että vuonna 2015 teemme sosiaalityön väitöskirjojen ennätystä. Tahti on jo kova näin vuoden alussa. Väittäisin myös, että laajat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukset tulevat tuomaan uutta tutkimuksellista haastetta sosiaalityölle, joihin meidän tulee tarttua. Voisi tietenkin ajatella sitä toisinkin, että uudistusten kautta sosiaalityö vain kapenee ja marginalisoituu entisestään ja että terveydenhuolto syö meitä. Näihin ajatuksiin meillä ei silti ole varaa. Sosiaalityö on tulevaisuuden ala ja tutkimuksellisesti merkityksellisinä ovat kansalaisten ihmisoikeuksien, eriarvoisuuden vähentämisen ja ihmisarvoisen elämän toteutumisen tarkastelut. Nämä tarkastelut edellyttävät monitieteellistä tutkimustoimintaa.
Seura järjestää tutkimusseminaareja ajankohtaisista teemoista; sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukset ja niiden vaikutukset tutkimukseen ja käytäntöön tulevat olemaan tulevia polttavia teemoja.
Helsingissä maaliskuun ensimmäinen päivä 2015
Ilse Julkunen